o

o

torstai 25. toukokuuta 2017

Ilman pullaa dieetti rullaa

No niin, nyt on melkein kuukausi dieettiä takana! Hirmuista vauhtia on kyllä aika mennyt! Asiaan on tietysti vaikuttanut se, että olen paketoinut tuota koulua loppuun ja se on antanut muuta ajateltavaa. Suurin piirtein opinnäytetyön palautuksen aikaan mulle iski kuume. Pitkästä aikaa kuume! Miten selvisin kuumeesta dieetillä?

Olen järkeillyt tätä itselleni niin, että stressi purkautui ja tulin siksi kipeäksi. Kieltämättä kuumehouruissa olisi maistunut mehujää. Kieltämättä dieetti ja kuume ei oikein ollut mukava yhdistelmä. Eihän se auttanut muuta kuin potea kuume ja flunssa pois. Kuumehourut menivät onneksi yhdessä yössä ohitse.




Huolimatta tällaisesta pienestä takaiskusta, paino on lähtenyt hyvin laskemaan. Fiilis on ollut hyvä ja olo on energinen. Ehkä ainut miinus on se, että kavereiden kanssa ulkona syöminen ei ole niin joustavaa kuin offilla. Tosiaan ei ehkä niin joustavaa, mutta silti mahdollista! Mulla on niin ihania ystäviä, että ne on lähteneet kirjaimellisesti mun kanssa ulos syömään: piknikille! Ja ne söi mun kanssa vieläpä riisikakkuja! :D

Dieetin realiteetit ovat kyllä muistuneet  hyvin taas mieleen. Vaatii suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä, että saa huolehdittua ruokailuista ja ajoitettua reenit niin, että ehtii huilatakin. Tällä hetkellä teen siis kuntosalin lisäksi aerobista liikuntaa. Yleensä mietin viikon alussa minä päivinä teen mitkäkin reenit. Helpottaa elämää, kun olen vähän suunnitellut valmiiksi viikon aikatauluja. Jos jotain yllättävää tulee, niin on myös helpompi muokata tuota suunnittelemaansa aikataulua. Jotenkin kaikki tuntuu niin selkeältä.

Myös etukäteen päätetyt lepopäivät helpottavat omaa elämääni. Osaan asennoitua treenipäivinä niin, että koen olevani aina motivoitunut salille menemään. Kun taas on lepopäivä niin koen, että lepo on tullut juuri oikeaan aikaan. Tähän olen päätynyt vuosien myötä, kun olen opetellut kuuntelemaan kroppaani. Mulla toimii hyvin kuntosalin suhteen sellainen treenien jaottelu, että kolme peräkkäistä päivää reeniä ja sitten lepo. Sen jälkeen kaksi reenipäivää ja lepo.





Kaiken kaikkiaan dieetti on lähtenyt hyvin käyntiin ja jollain tapaa koen olevani paljon rennompi kuin aikaisemmilla dieeteillä. Jotenkin olen ehkä antanut asioiden mennä enemmän omalla painollaan. Toisaalta, kun tämä homma on jo tuttua, niin varmaan senkin takia osaan jotenkin olla rennompi. Tiedän, ettei stressaaminen auta mitään. Koska kisdieettaaminen ei myöskään ole enää mulle uusi juttu, niin osaan ehkä lokeroida dieetin omaan koloonsa ja dieetti vain toteutuu muun elämän ohessa. Totta kai kisaan valmistautuminen vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni, mutta jotenkin se on omalla paikallaan mun elämässä.

Viikonloppuna menen moikkaamaan valmentajaa ja hakemaan yhteisestä treenipäivästä lisää potkua omiin treeneihin! Oikein energistä viikonloppua kaikille!




Kuvat Petteri Kaakinen

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Fiilikset ennen dieetin alkua

Huomenna alkaa dieetti. Elämäni kolmas kisadieetti. Aluksi mua jännitti kovasti. Jännitti oikeasti varmaan kaikki mahdollinen. Taisin edellisessä postauksessa avatakin niitä asioita, jotka mua jännitti. Sinänsä hassua jännittää, koska tää ei ole mun ensimmäinen dieetti, eikä ekat kisat. Miksi mua jännitti niin paljon?

Nyt tänään sunnuntai-iltana, päivää ennen dieetin alkua, mua ei enää jännitä. Tuohon jännityksen lieventymiseen on auttanut todella paljon mun ihanat fitness-ystävät. Ne tyypit kenen kanssa voidaan jauhaa kaikkea fitnekseen liittyvää ilman, että joku kyllästyisi ja pyytäisi, että vaihdetaanko aihetta. Olen saanut pohtia ääneen bikinien väriä, kisakuntoa, kireyttä, vahvuuksia ja heikkouksia. Ja he ymmärtävät, auttavat ja antavat tukea. Kiitos siitä. <3




Käytiin tänään siis brunssilla ja minä vietin "viimeistä ehtoollista" ennen dieetin alkua. Tai no mitä nyt illalla hain vielä pizzaa ja jäätelöä, että tulee varmasti tarpeeksi herkkuja. Tämän viimeisen viikon olenkin ottanut hyvin löysin rantein ruokailun suhteen. Olen syönyt kaikkea mahdollista mättöä ja namua. Sanotaanko, että olo on juuri sellainen, että nyt tekee mieli jäädäkin dieetille. :D





Dieetille laskeutumista helpottaa se, että mulla on paljon ruokaa ja paljon hiilareita ohjelmassa. Ruokaa ei tiputettu paljoa, mutta lisättiin aerobista harjoittelua kuntosalin oheen. Musta on ihan kiva jäädä dieetille! Ja kun tiedän, että mulla on kaloreita ja hiilaria vielä runsain mitoin, niin ei melkein edes tunnu, että jäisin dieetille.

Mulla on ollut aikaisemmillakin dieeteillä paljon hiilareita ja jostain syystä mun kroppa vaan kestää sen. Kisakunto on ollut aina kireä, vaikka olen puputtanut riisiä loppuun asti. Siitä olen todella kiitollinen. Toivon vaan, että kroppa käyttää nytkin kaiken ruuan hyödyllisesti ja kiristyy kiltisti. Varmasti ruokaa vielä jossain vaiheessa tiputetaan lisää, mutta tällä lähdetään aluksi.




Olen päättänyt jättää kunnosta stressaamisen ja kaiken muunkin stressaamisen. Kunhan hoidan dieetin kunnolla ja loistan kisapäivänä se riittää, mihin riittää. Kunnianhimoisena mulla on tietysti omat tavoitteeni, mutta tuomarit sitten ratkaiskoon miten peli päättyy. Kaiken kaikkiaan jään siis hyvillä mielin dieetille ja odotan jo innolla näkyviä tuloksia!


Kuvaaja Mika Samuel Mäkelä



Hauskaa vappua! :)

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kesä ilman jäätelöä

Hellurei pitkästä aikaa! Maaliskuu näköjään vierähti ilman ainuttakaan postausta. No lupaan päivitellä vähän aktiivisemmin, kunhan dieetti alkaa. Viime viikot ovat menneet treenien suhteen mukavasti. Niin kuin yleensäkin. Tuntuu, että harvoinpa ne reenit menee penkin alle tai ei olisi fiilistä lähteä treenaamaan. Sen takia tää taitaa ollakin se mun juttu. Nautin siitä ja aina löytyy fiilistä lähteä salille.

Läheiset kyllä tietää, että reenin lisäksi tykkään syödä. Syödä hyvin ja paljon. Viime aikoina ruokailu on vaan vähän tökkinyt. Ei sillä etteikö sapuska uppoaisi, mutta mulle on tullut kyllästymisiä joidenkin ruoka-aineiden kohdalla. Esim. kaikkien true-bodareiden rakastama rahka. Toinen mikä tursuaa mulla korvista ulos on pähkinät. En tiedä mistä tää on tullut, mutta nämä ravintoarvoiltaan niin helposti ruokavalioon käyvät ruoka-ainekset ovat vaan alkaneet kyllästyttää.

Sitten muistin, että mullahan on blenderi ja siitä asti rahka on sujahtanut smoothien muodossa alas. Ja nyt oikein odotan mun päivittäistä smoothie hetkeä! Niin että eipä tässä ruokailussakaan ole loppujen lopuksi ollut kauheasti vastoinkäymisiä.


Viikonlopun herkkuja.


Sitten siihen kaikkien odottamaan dieettiin. Alustavasti suunniteltiin, että dieetti alkaisi kesäkuussa. Tavallaan elättelin toiveita, että se riittäisi, mutta faktahan on se että tästäkin rimpulasta pitäisi saada aika monta kiloa veisteltyä pois. Positiivista on se, että kehitystä näyttäisi tulleen ja paino huitelee tällä hetkellä korkeimmissa off-kauden lukemissa. Jotta musta saataisiin kuorittua kireä paketti, niin näillä näkymin dieetti alkaa jo toukokuussa.

Kesädieetti tarkoittaa sitä, että kesä mennään ilman jäätelöä. Been there, done that. Pääseepähän niin sanottuun kesäkuntoon siinä dieetin ohessa. :D Tavallaan mua jännittää tää dieetti tosi paljon. Ensimmäisellä dieetillä mulla ei ollut mitään vertailukohtaa ja kroppa otti kaiken kiltisti vastaan ja toimi kuin unelma. Toisen dieetin aikana vertailin ensimmäistä ja toista dieettiä. Kroppa ehkä muisti mikä sitä odottaa, mutta suostui kuitenkin yhteistyöhön ja toimi terveen kropan lailla. Lopputulos oli juuri sitä mitä toivoin, sijoitukset miellyttivät ja olin tyytyväinen.



"Tougher than yesterday."


Mutta tämä kolmas dieetti... Jännittää koska se on kolmas dieetti ja nyt mulla ei ole tavallaan samanlaisia odotuksia tai tavoitteita kuin aikaisemmilla dieeteillä. Hah. Tai no onhan mulla edelleen samoja tavoitteita, kuten:

-Haluan olla kireässä kunnossa. Rasvat samoissa lukemissa kuin aikaisemmissa kisoissakin.
-Hyvät sijoitukset

Mutta jollain tapaa tämä kolmas dieetti jännittää mua eri tavalla. Mietin toimiiko kroppa hyvin vai muistaako se kaiken "kärvistelyn" ja pistää hanttiin, puolustautuu. Olisko se voinut vuodessa unohtaa miltä dieetillä tuntuu olla? Toisaalta mun keho on pelittänyt niin täydellisesti dieeteillä, että turhaapa kai stressaan. Oon niin kiitollinen, ettei mulla ole koskaan ollut mitään vaivoja tai terveysongelmia fitnessurheilun takia.

Toiseksi mua jännittää se, että tänä vuonna SM-kisoihin on vain yhdet karsinnat syksyllä. Ja totta vie, haluan päästä jatkoon. Huh, ihan jännittää jo kun mietin kilpailua. Siis todella odotan, että pääsen taas kilpailemaan. Taidan olla aika kilpailuhenkinen... :D Noh, näihin tunnelmiin lopetan tällä kertaa tän pikaisan päivityksen! Kivaa loppuviikkoa everybody! :)

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Here we go again!

Jokohan se pitäisi julkistaa ihan virallisesti, että kyllä sitä sittenkin lähdetään tänä vuonna kisaamaan! Instagramin seuraajat jo sen tietääkin, mutta nyt teille muillekkin tiedoksi, että kisaan seuraavan kerran syksyllä 2017. Huii, tässä on enää muutama kuukausi dieetin alkuun!

Kisalisenssi on maksettu ajallaan tammikuussa ja alustavasti dieetti alkaa kesäkuussa. Katsotaan, jos dieettiä tarvitsee vähän aikaistaa, mutta mulle itselleni sopisi oikein hyvin, jos dieetti ei olisi kovin pitkä. :D Jotenkin jännittää ihan hirmuisasti, vaikka olenhan siellä lavalla jo ehtinyt kokemusta saada. Jännittää ehkä siksi, että haluan kisakuntoni olevan kovempi kuin edellisellä kerralla. Jännittää, jos en olekaan yhtään kehittynyt. Jännittää, jos kaikki meneekin ihan penkin alle.

Samaan aikaan olen tosi innoissani. Vaikka jännitän, niin toisaalta en haluaisi luopua jännittämisestä. Jollain tapaa koen, että mulla on paineita pärjätä, koska niin kävi viime kerralla. Tottakai haluan pärjätä ja vieläpä paremmin, mutta se tässä jännittävää onkin, että en voi taata, että menestystä tulee. Kukaan ei voi tietää kuka voittaa ja mitä. Vasta lavalla ja silloinkin päätöksen tekevät tuomarit. On tämä kyllä yks hullujen laji! Lähteä nyt taas kisaamaan, vaikka mikään ei ole taattua.




Mutta sehän se tässä onkin, että menestys ei ole ainut asia, joka palkitsee. Pokaalien lisäksi palkitsevaa on nähdä oma kehitys ja suoriutua kisadieetistä, voittaa itsensä. Ja itse  todella nautin lavalla esiintymisestä, joten se on jo yksi kimalteleva muisto lisää tähän elämään.

Poikkeaahan body fitness lajeista, joissa on jokin suoritus, kuten vaikka 100m juoksu tai penkkipunnerrus. Kukaan ei kysele lavalla ollessa paljon multa nousee penkistä, eikä se oleellinen tieto body fitness kisan kannalta olekaan. Onhan fitnesskisoissakin omanlaisensa "suoritus", kun ollaan lavalla. Se on kuitenkin koko lavalla olo aika. Kuinka esiinnyt, liikut, saat asennot, miltä fysiikkasi näyttää. Ehkä se tässä viehättävää onkin, että vaikka et olisi periaatteessa paras jossain asiassa, niin silti voit pärjätä. Esimerkiksi musta ei tule varmaan koskaan kisojen isoimman lihasmassan omistavaa mimmiä, mutta ei musta tarvikaan tulla.


Kuvan nappasi Petteri Kaakinen


Ja onneksi tässä lajissa voi vähän kikkailla. Voi luoda lavalle illuusion hyödyntämällä omia vahvuuksiaan. Mietin omia vahvuuksiani ja heikkouksiani ja olen sitä mieltä, että kireys, kehon tasapainoisuus, ja esiintyminen olisivat mun vahvuudet. Kunhan saan dieetillä rasvat taas sinne 7-8% niin olisin tyytyväinen. Ja esiintyminen on musta niin kivaa, että se tavallaan tulee "luonnostaan". Tottakai mun täytyy treenata asentoja ja mulla on etuasennossa haasteena monesti mun oikea olkapää. Siellä kirraa muutamat tekijät ja niitä olenkin tässä koittanut ahkerasti venytellä ja saada yläkroppaa
symmetriseksi.

Mutta niin tässä sitä taas mennään! Nyt syön paljon ja ahnaasti. Tämä viikko oli kevyempi reeniviikko ja pyörähdin puntilla vain pari kertaa. Huomenna lähdetään sitten levänneenä takaisin rautojen pariin! :)



Motivoitunein terkuin Ilona 

tiistai 10. tammikuuta 2017

Seuraavat kisat 2017 vai 2018?

Vuoden 2016 loppu meni blogin osalta hiljaisissa merkeissä. Osaltaan siihen vaikutti kahden kuukauden fysioterapia sijaisuus, eli täyttä työpäivää 2 kk. Osaltaan siihen vaikutti myös minua jo turhautumiseen asti vaivannut flunssakierre. Loka-marraskuun aikana olin toistuvasti flunssassa. Ehjiä treeniviikkoja ei oikein kertynyt. Lopulta pääsin eroon flunssasta ja sain ehjiä treeniviikkoja putkeen ainakin neljä, kokonaisen kuukauden! Reenit maistui ja sitten siinä olikin jo joulu ja joulunpyhät oli ja meni mukavasti. Juuri ennen uutta vuotta flunssa kuitenkin ilmoitteli itsestään yhden päivän vuodelepoon vetäen. Vaakatasossa huilaten ja Netflixin avulla selvisin niin, ettei flunssa pahentunut.

Loppiaiseksi palasin takaisin Jyväksylään ja arvatkaapa minkä tervetuliaislahjan sain. No flunssan! Tuntuu jo epätodelliselta, että olen taas flunssassa. Kertaakaan koko sykyn aikana kuume ei ole juurikaan noussut, vaan tämä on ollut tällaista niiskuttelua. Marraskuussa minua vaivasi kova kurkkukipu, jota ei sentään nyt onneksi ole. 


Katse tulevaisuuteen! ©Petteri Kaakinen

Tämä toistuva pikku flunssailu on pistänyt miettimään, jos siirtäisin tämän vuoden kisailut ensi vuoteen. Tämä laji kun on sellainen, että pitää suunnitella vähän pidemmälle. Ei riitä, että edellisenä päivänä ilmoittautuu kisaan. Kisalisenssi on maksettava tammikuun aikana, jos mielii syksyllä lavalle.

Voi siis kuulostaa kaukaiselta, jos kisaisinkin seuraavan kerran vasta vuonna 2018. Jos mielin ensi syksynä kisaamaan, minulla olisi noin 5 kk aikaa ennen dieetin alkua. Totta kai haluaisin kisata jo tänä vuonna, mutta tämä toistuva flunssailu on saanut pohtimaan sitä, että onko kehitys kärsinyt tästä sairastelusta. Ja totta kai haluan saada lavalle vielä kovemman paketin kuin edellisellä kerralla. 




Vielähän tässä on vajaa kuukausi aikaa miettiä tähdätäkkö ensi syksyyn vai vasta vuoden 2018 lavoille. Katsotaan vähän mikä on mun kunto ja mietitään. Joka tapauksessa treenaan ympäri vuoden (paitsi tietysti flunssassa)  ja pyrin saamaan kehitystä kisaisin sitten tänä vuonna tai vasta seuraavana. :)

perjantai 18. marraskuuta 2016

Fitfarmin pikkujoulut ja hiilarilisäyksiä

Hellou pitkästä aikaa! Kerrataas vähän syksyn kuulumisia ja mitä viime aikoina olen puuhastellut.

Viime viikonloppuna oli taas tiimin yhteinen treenipäivä ja illalla sitten Fitfarmin pikkujoulut. Minä ja kohtalotoverini Mari mentiin tietysti takareisi-pakara-ryhmään salilla. Mukava pumppi ja polte saatiin ja ennen kaikkea oli hyvä meininki yhdessä reenatessa!




Iltapäivällä istuttiin valmentajan kanssa ja jutusteltiin elämästä ja kuolemasta. Okei, ei kuolemasta mutta elämästä, reenistä ja ruuasta. :D Tehtiin taas pikku lisäyksiä päivittäiseen ruokavalioon. Suomeksi: lisää hiilaria. Hiilihydraatteja on lisäilty tässä pitkin syksyä ja musta tuntuu, että kaikki vaan uppoaa.


Valmentajan sanoin kunto on siisti, joten ei tässä tosiaankaan ole ehtinyt kauheata bulkkikuntoa vieläkään kasvattaa. Pääasia, että ravintoa on riittävästi, jotta lihaksilla on tarpeeksi rakennusaineita kasvuun. Ylimääräinen rasva pitäisi kuitenkin dieetillä polttaa pois. Mulla rasva on kerääntynyt tasaisesti ympäri kroppaa. Niin sanottua ongelmakohtaa mulla ei rasvankertymisen suhteen ole, vaikka omasta mielestänihän kaikki rasva tulee tuohon keskivartaloon. :D Mutta on se uskottava, se on tasaisesti ja siististi ympäri vartaloa.



©Tomi Rehell


Rasvaprosenttia en ole viime aikoina käynyt mittaamassa, joten tarkkoja lukuja en tässä kohtaa voi heitellä. Olen myös tietoisesti pyrkinyt välttämään turhaa vaa'alla käyntiä ja painoa tuleekin lähinnä tarkkailtua siinä mielessä, että eihän se vaan lähde laskuun. Painonnousu ei näköjään olekaan niin helppoa. :D Ruokaa on, mutta seuraavalle kilolukemalle pääsy tuntuu hyvin kaukaiselta. No katsotaan tämän lisäyksen jälkeen, jos saataisiin uusia lukuja vaa'alle. Aineenvaihdunta pelaa ja kroppa toimii, niin mikäs tässä! :)




Palataan takaisin viime viikonloppuun. Ennen pikkujouluja kävin myös zekkaamassa yhdet mahdolliset kisabikinit. Ja niinhän siinä kävi, että bikinit lähti mun matkaan! Biksut on aivan ihanat, mutta vähän saan jännittää mahtuuko yläosa varmasti, kun nämä eivät olleet mittatilaustyönä juuri minulle tehdyt. No sen näkee sitten lopullisesti vasta dieetillä, kun kroppa tiivistyy ja rasvat ovat pienissä lukemissa.


Illalla suunnattiin Tampereen hotelli Torniin viettämään Fitfarmin pikkujouluja. Oli ihanaa ja vähän hassuakin nähdä kaikki tutut jumppapirkot pikkumustat ja korut päällä, kun yleensä tulee tavattua trikoot jalassa. :D Kaikki olivat niin hienoina ja Rehellin Tomi otti paikan päällä kuvia juhlakansasta.




©Tomi Rehell




Pöytä notkui perinteistä Fitness ruokaa riisiä ja kanaa, mutta ei mitään perustasoa vaan astetta maukkaampaa ja mehukkaampaa. Kanan rintafileet olivat super meheviä ja maustettujen kasvisten ja salaattien lisäksi tarjolla oli herkkusuille myös kastiketta ja lämmintä, tuoretta leipää! Ihan voitakin oli! Leipä taisi olla ainakin meidän pöydässä yksi parhaista herkuista. :D Kahvien ja makeitten suklaakakkusten jälkeen oli ohjelmaa. Stan up koomikko nauratti parhaansa mukaan ja ohjelmaan mahtui pieniä leikkejä ja huutokauppakin.


Ihan oikeaa suklaista herkkuakin tarjoiltiin fitnesspiireissä!;)


Kun väsymys jo hiipi nurkan takaa, meidän Jyväskylän poppoo lähti ajelemaan kotiin päin. Kiitos turvalliselle kuskille Hannalle ja Marille joka piti seuraa kuskille, kun minä simahdin uneen matkalaukkuun nojaten takapenkillä. Kivat kemut oli ja kivoja kuvia jäi muistoksi! Kiitos team Fitfarm ja ihanat tiimitoverit! <3

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Motivaatiobuusti

Viime viikonloppuna Jyväskylässä kisattii karsintapaikoista Lahdessa järjestettävään Nordic Fitness Expoon. Kun en itse kisaa tänä syksynä, niin olin sitten kuluttamassa Paviljongin penkkejä ja jännittämässä tuttujen kisamenestystä katsomon puolella. Lavalla oli paljon tuttuja ja suurinosa pärjäsikin ihan älyttömän upeasti! Onnea kisamenestyksestä ja zemppiä vielä Lahteen! :)


Isot miehet lavalla.


Sanoisin, että ainakin sain hirveän kisakuumeen! Mutta myös paljon motivaatiota. Lähdinkin vielä sunnuntai-iltana viikon vikalle jumpalle, joka meni kyllä niin perille kuin olla ja voi vaan.

Viime viikkoina reenit ovatkin olleet pääsääntöisesti aika huikeita. Ensi viikolla mulla olisi lepoviikko vuorossa ja toivon todella, että maltan ottaa kevyesti. Vanha rakas lentopallo on myöskin pyrkinyt takaisin mun elämään ja olenkin käynyt läpsyttelemässä palloa. Vaikka salia ei voita mikään, niin kyllä tuo pallolaji on lähellä sydäntä. Ihanaa vaihtelua on ollut tuo pelaaminen. Täytyy tässä kuitenkin tarkkailla, ettei olkapää ala läpsyttelystä oirehtimaan pahasti, jottei salitreeni kärsi.




Tosiaan omat kisasuunnitelmat ovat vielä himpun verran auki. Lähinnä se että milloin. Vähän on väläytelty ajatusta syksystä 2018. Tässä olisi hyvin aikaa kerryttää pihviä. No mitään ei ole lyöty lukkoon. Se on varmaa, että kova reeni jatkuu ja halu kehittäyä on kova! :)