o

o

lauantai 31. tammikuuta 2015

Kalorit kaakkoon

Sen jälkeen kun aloitin syömään punnitun ohjelman mukaan, paino on laskenut ja tuntuu, että kroppa senkun kiristyy entisestään. Vaikkei kyllä ihan vielä tarvitsisi... Nyt painonlasku on kuitenkin pysähtynyt eikä heilahduksia ole tapahtunut. Hyvä niin. Tuntuukin ihan hyvältä.

Viikko sitten valmentaja tarkasteli mun kuntoa yhteisposeerauksissa. Kunto on tällä hetkellä sen verran tiivis, että voin kuulema viettää kerran viikkoon cheatmeal-tuokion. Valkku käytti ilmaisua "kalorit kaakkoon".

Valmennuksen aikana mun kaloreita on jo nostettu kaksi kertaa. Tämä tarkoittaa sitä, että päivittäisiä aterioita on kasvatettu ja näin kasvatettu kalorimäärää. Koska paino on pysynyt kiltisti aloillaan, lisäykset eivät ole olleet turhia. Kyllä mä totta vie tarviin jokaisen energian murusen! Oon kova likka kuluttamaan. Valkku sanoi ennen joulua, ettei tarvitse säikähtää jos paino nousee muutaman kilon. Katsotaan josko tästä muutaman gramman sais upotettua mun ruotoon.

Suoraan sanottuna olin todella riemuissani, kun sain tietää voivani huoletta pitää viikoittain vapaan aterian sekä vapaan välipalan! Päätin, että lauantaista tulee mun ns. virallinen karkkipäivä. Lauantai myöskin siksi, että vietän usein sunnuntaisin lepopäivää reeneistä. Siinä ehtii sitten sulatella rauhassa kaiken moskan mitä sattuu kurkkuun kippaamaan.

Parasta on varmaan se suunnitteluvaihe. Pähkäilen kaupassa hyllyjen välissä, mitä hyvää ostaisin. Tietenkin paineet on kovat. En halua pettyä makuun! Tähän samaan ongelmaan törmäsin jo jouluna. Nyt mulla on onneksi aina kokonaiset 7 päivää aikaa suunnitella seuraavan viikon kohokohtaa. Muutama rafla täällä Jyväskylässä on myös päässyt mun jonotuslistalle. American Dinner kirkkaana kärjessä.

Suhteeni herkutteluun on myös muuttunut ja samalla se ei myöskään ole. Ennen en oikeastaan syönyt herkkuja. Tai siis söin mutta hyvin harvoin. Kehittelin ja etsin netistä myös terveellisiä versioita namuleipomuksista. Nyt sallin itselleni kuitenkin myös ns. tyhjien kalorien syönnin. Tosin aina en myöskään vedä mässyttelyä tyhjillä kaloreilla, vaan saatan syödä vaan ihan tavallista ruokaa. Esimerkiksi ruispaahtoleipää söin ensimmäisenä cheatmeal-päivänä. Vaikka kykenenkin nykyään syömään hieman paremmin ilman tunnontuskia mässyjä, niin silti usein mulle tulee huono olo. Ja joskus kaamea morkkis.

Tässäkin asiassa mua on helpottanut ajatus, ettei murto-osa kaada kokonaisuutta. Herkkuateria on vain pieni palanen koko viikosta ja niistä lukuisista lautesellisista joita syön. Aamupalat, lounaat ja välipalat on kuin urheilujoukkue. Jos yksi pelaaja mokaa, muu joukkue pelastaa. Ei se ole menetetty peli.

Täksi illaksi olin hankkinut pizzatarvikkeet. Aurajuustopizza upposi aika hyvin, vaikka pieni ähky tulikin. Olin suunnitellut paistavani köyhiä ritareita jälkiruuaksi, mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Hedelmäsalaatti sen sijaan maistui (yllätys yllätys).

Pizzan valmistus. 

Maha tursuten pohdiskelin suhdettani herkutteluun ja äitini totesi, etten aikasemminkaan syönyt herkkuja, joten ei mun nytkään tarvitse väkisin yrittää. Se on kyllä totta. Mulle varmaan paras cheatmeal on ihan perus sapuskaa. Leipää ja hedelmäsalaattia ilman vaa'an kanssa räpeltämistä. Loppujen lopuksi tulin siis siihen johtopäätökseen, että mun ei kannattais asettaa itselleni niin korkeita tavoitteita cheatmeal-aterioita kohtaan. Ensi viikolla aionkin jättää suurelliset suunnittelut sikseen ja syödä mitä kaapista löytyy. Tai hakea kaupasta riisipiirakoita. Ja tietenkin varaan sitä hedelmäsalaattia, mun ehdotonta suosikkia. <3

Mitkä on teidän lempiherkut? Osaatteko nauttia ne ilman tunnontuskia? Herkullista lauantaita! :)

maanantai 26. tammikuuta 2015

Hyvän mielen liikuntaa

Maanantaiaamu ei lähtenyt käyntiin niin reippaasti kuin olin suunnitellut. Viikonlopun jäljiltä taisi väsyttää ja lämmin sänky veti puoleensa vielä aamupalankin jälkeen. Olin ajatellut rysäyttäväni viikon alkuun tehokkaan jalkarääkin, mutta kas kummaa huomaan makaavani peiton alla vielä puolen päivän aikaan.

Ylös noustessa päätä särkee ja olo on niin aikaansaamaton. Kotona en oikeen osaa myöskään keskittyä koulujuttuihin. Pyörin ympäri kämppää toivottomana. Lannistuneena epäonnistuneesta päivän aloituksesta tirautan pienet kyynelvirrat. Päätän ryhdistäytyä ja kammeta itseni koulun kirjastoon lukemaan tenttiin. Että saisi edes jotain järkevää tehtyä.

Kirjastossa puputan omia eväitä ja murustelen riisikakkuja pöydän ympärille. Saan opiskeltua monta tuntia, vaikka välillä olisikin tehnyt mieli ottaa iltapäivänokoset.

Palkitsen itseni ahkerasta opiskelusta ja siirryn kuntosalin puolelle. Jumppaan täysiä alaraajajoja ja kastelen märällä takapuolella kaikki jalkalaitteet. Sarjatauoilla naputan jalkaa hyvän musiikin tahdissa. Kyykkypaikka onkin tänään kovassa suosiossa ja vihdoin sen vapauduttua ryntään tekemään vielä muutamat omat liikkeeni.

Lopuksi toteutan uuden vuoden lupaustani eli venyttelen! Pukukopissa vedän palkkaria ja banaania sekä fiilistelen endorfiinipöllyjä. Kotiin tullessa olen niin hyvällä tuulella.

Tämä todisti taas kerran minulle, kuinka urheilu voi antaa hyvän mielen. Ei ihme, että vapaa-aika kuluu liikuntaharrastusten parissa. Ilmaista terapiaa kropalle ja mielelle. Miellyttävä olo. Ajatella miten upea rakennelma ihminen on - tällaiset kiksit ihan luomumenetelmin!

Toivotankin teille kaikille euforisia hetkiä liikunnan parissa! :)

lauantai 24. tammikuuta 2015

Pt päivät

Tänään vietettiin yhteistä treenipäivää Tampereella. Paikalla oli suuri joukko eri ikäisiä ja kokoisia kuntoilijoita. Runsas osanottajamäärä todisti minulle kyllä sen, että Suomen kansaa on todellakin treenikärpänen puraissut! Jengi jaettiin sitten lihasryhmien mukaan jumppaamaan.

Minä menin treenaamaan selkä-ryhmään silläkin uhalla, että alaselkä on vihoitellut viime aikoina. En kuitenkaan mennyt repimään yli kipurajojeni vaan kuuntelin selkää maastavetoja tehdessä. Se oli järkevää. Ja hiki tuli silti! Sain myös hiottua pt-pojujen opastuksella selkäliikkeiden tekniikkoja, mikä olikin suurin syy miksi kyseiseen ryhmään halusin.

Tämän kokemuksen jälkeen olen kyllä edelleen sitä mieltä, että taidan olla reenien suhteen enemmän yksinäinen susi. No ensi viikolla pääsen taas omaan musiikkikuplaani salille pumppailemaan yksin! :D

Vaikkei ryhmässä treenaaminen ehkä ole mun juttu, niin oli mukava tutustua kanssakilpailijoihin. Kilpasisarten kanssa osallistuin myös yhteisiin Bodyn poseerausharjoituksiin. Rivissä poseeraaminen nostatti kyllä mun kisafiilistä! Arvatkaa tuliko malttamaton olo. Aikaisemmassa postauksessa perustelin teille ja itselleni miksi kisaan vasta syksyllä ja nyt tuntui, että kisoihinhan on vielä ikuisuus! :D Muistuttelin itseäni kevään kisojen aikaan olevasta rankasta koulun neurologian jaksosta ja yritin lohduttaa hurmoksessa olevaa mieltäni, ettei olisi kiva tenttiä ja dieetata samaan aikaan.

Päivän ehdoton piristys oli kun, alataljoja kiskoessani, itse Jutta Gustafsberg, fitnessmoguli, kommentoi minua suomalaisella voimasanalla tehostaen kireä-kuntoiseksi muijaksi! :D Thanks! ;D

Tätä bäkkii sain Jutankin kommentoimaan.

perjantai 16. tammikuuta 2015

No nyt!

Woppaa! On perjantai-ilta ja kisalisenssi juuri maksettu. Antidoping sopimus allekirjoitettu ja lähetetty Suomen IFBB:lle. Perjantai-pumppi myös tietenkin tunnollisesti suoritettu. Ei muuta ku hyvää viikonloppua!

torstai 15. tammikuuta 2015

Miksi kisaan vasta syksyllä?

Kun olin tehnyt kisaamispäätöksen, lähtötilanteeni oli jo valmiiksi hyvä. Tämä ei tosiaan ole mikään tuhkimotarina "läskistä lavalle" -tyyliin, mutta on tässä juonenkäänteitä ihan tarpeeksi. Luonnostani olen melko rasvaton ja se ylimääräinen mikä kertyy on aika tasaisesti ympäri kroppaa. Ns. erityistä ongelmakohtaa ei näyttäisi olevan (paitsi omasta mielestäni). Lihaksiakin olen kerennyt puntilla treenaamaan jo useamman vuoden ajan. Näin ollen projektini alkaessa alan ammattilaiset sanoivat, että olen viimeistelyä vaille valmis.

Jos kerran lähtötilanne on suhteellisen kova, niin miksi odotan syksyyn enkä ryntää lavalle jo huhtikuun kisoissa? Noh, siihen on useampi syy ja haluan ne teille jakaa.

Kisaan siis ensimmäistä kertaa fitness-lajeissa, lajinani body fitness. Jotta olisin mahdollisimman optimaalisessa tilassa korokkeelle kivutessani, on valmistelut tehtävä huolellisesti. Lavalla huomioidaan muskeleiden lisäksi kokonaisuus. Täytyy muistaa esiintyminen, poseeraukset, rusketus, stailaus...

Poseeraukset ovat siinä määrin suuressa roolissa, sillä niissä täytyisi tuoda ne salilla työstetyt muskelit esiin. Jotta asennot iskostuvat selkäytimeen, tarvitaan toistoja. Nyt minulla on vielä 8kk aikaa opetella ja kerrata poseja. Kisoissa asentojen täytyy tulla automaattisesti. Siellä en ehdi miettimään levitänkö riittävästi selkää tai onko reisilihasten väliin jäänyt turhan leveä rako.

Dieetin optimaalinen onnistuminen oli myös yksi syy, miksi odotamme syksyyn. Aikaisemmin olen syönyt terveellisesti, mutta nyt syön ensimmäistä kertaa todellakin punniten. Kun nähdään miten tarkasti punnittu ruokavalio puree minuun off-kaudella, on helpompi suunnitella kisoja edeltävä dieetti. Loogista, eikö.

Niin ja entäs se stailauksen suunnittelu? Kun kisoihin on vielä useampi kuukausi, saan rauhassa pohtia kaikki tyylini yksityiskohdat. Yleensä mittatilaustyönä tehdyt kisabikinit laitetaan alulle esim n.6kk ennen kisoja. No minkä väriset biksut?! Tärkeitä ja naiselle vaikeita päätöksiä. :D Ja mites sitten ne hiukset, rusketus ja muut fitnessprinsessan ominaisuudet? Kiitos ihanan Kauneushoitola Mikkelin, minulle on tulossa sponsoroituna juurikin esim. kynnet ja ripset. Rakas ystäväni on myös ollut suurena apuna ja innokkaasti suunnittelemassa kanssani kisa-lookkiani. Suunnitteluhan on jo puolet koko huvista! Lavalle nouseminen on sitten se loppuhuipennus, joka odottaa Jyväskylän Paviljongissa.

Treenikamojen värien valinta ei ole tuottanut ongelmia...

Jotta lavaesiintymiseni, kisakireyteni ja ulkonäköni olisivat priimaa, tarvitaan nämä kaikki viimeistelyt. Luvassa siis pose-treeniä ja ulkonäön suunnittelua. Niin ja tietysti täytyy muistaa käydä siellä kuntosalilla! Hyvät valmistelut ja viimeistelyt eivät kuitenkaan takaa varmaa menestystä. Vaikken saisikaan kiiltävää pystiä kilpailuista, en voi ainakaan syyttää itseäni, ettenkö olisi tehnyt voitavaani ja panostanut riittävästi.

Kisat ovat kuin koulun tentti. Hyvin valmistautuneena on itsevarmempi olo. Tietää, että osaa. Haluan voida olla tyytyväinen projektiini huolimatta sijoituksesta. Kilpailuhenkisenä ihmisenä en silti voi olla haaveilematta kärkisijoituksista. No siitä päättävät sitten tuomarit, mutta itse voin vaikuttaa kaikkeen muuhun, mikä edeltää takahuoneesta lavalle astumista.


(Kuva googlesta) 

Jos kerran jahkailin kisapäätöksen tekemistä näinkin kauan, jaksan varmasti odottaa myös itse kisoja. Kahdeksan kuukautta on äkkiä ohi... Ja mikäs kiire tässä nyt sitten olisikaan? Olen 21 vuotta ja jos Luoja suo, on elämä ja kisat vasta edessä päin! (;

torstai 8. tammikuuta 2015

My very first sponsor

Ilmoitusluontoisena asiana voin iloiten kertoa, että nyt alkaa yhteistyö Kauneushoitola Mikkeli:n kanssa! :) Hoidoista kerron myöhemmin tarkemmin, mutta malttamattomimmat voivat tutustua hoitolan omiin nettisivuihin jo nyt täältä! ;) Käykäähän myös tykkäämässä facebookissa salongin sivuista täältä! :)

Kauneushoitola Mikkeli sponsoroi kisalookkiini esimerkiksi kynnet ja ripset. Salipedon tassut viilataan siis paraatikuntoon. Näitä ihanuuksia esittelen sitten lähempänä kisoja. Että tällaista prinsessaleikkiä tässä nyt tullaan leikkimään, ihanaa! Ei muuta kuin omaa tyyliä kaavailemaan ja inspiraatiokuvia metsästämään. Mau vaan kaikille salikissoille ja fitnessmirreille!


Ps. Vuoden aikana on luvassa myös lukiojoilleni alennuskoodia, joten pysykäähän misut valppaana!;)

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Lupauksia

Uuden vuoden lupaukseni on panostaa kehonhuoltoon enemmän. Auliisti jakelen kyllä fysioterapeuttisia venytysohjeita läheisille ja tuttaville, mutta miten on oman venyttelyn laita? Toisinaan on kausia, jolloin venyn ahkerasti viikottain, mutta viime aikoina tällainen kropan huolto on jäänyt vähemmälle. Venymisen lisäksi tahdon käydä hierottavana säännöllisesti. Ajattelin nakittaa luokkakavereita ns. hierontavaihtareihin.

Rakkauden lupausta pääsin seuraamaan viikonloppuna häissä. Ravinnon suhteen sain pitää juhlapäivää ja söin kyllä elämäni parasta hääruokaa. Alkupalat sopivat aikuiseen makuun ja ihmettelen vaan miten jotkut osaavat luoda tuollaisia makuyhdistelmiä. Salaattia, jossa on manchego-juustoa ja viikunoita. Tai häränfilettä piparjuuripesto-täytteellä. Kalan ystävänä minulle maistuivat tietenki lämminsavulohi ja friteeratut muikut. Peruna-parmesan-pyree sopi myös täydellisesti pekonilla kuorrutetun broilerin kylkeen. Ja tottakai otin myös sitä hääkakkua! Myös häiden karkkibuffet piti testata, mutta alkojuomat jäivät nauttimatta. Vettä sen sijaan tuli lipitettyä ihan ohjekirjan mukaan useampi litra.



Massu kummulla käytiin nukkumaan ja aamulla palasin perus sapuskasetin pariin. Hiukan jännitti miten poikaystävän sukulaiset suhtautuvat, kun seuraavana päivänä mussutankin omia eväitä. Huojennuksekseni kukaan ei edes tuputtanut ruokaa ja hekin olivat vain kiinnostuneita fitness-projektistani. Sain syödä rahkani rauhassa, eikä ilmapiiri ollut lainkaan kiusallinen. Mukavaa, että pikku prosessiini suhtauduttiin niin ymmärtäväisesti, kiitos paljon!:)