o

o

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Tuskanhiki

Perjantai-iltana iski ihan puskista kurkkukipu. Yleensä sitä aavistelee jo hieman aikaisemmin, mutta tämä kiusankappale ilmaantui ihan yllättäen. Illan mittaan mua alkoi paleltaa ja arvasin jo mitä seuraavaksi tapahtuu. Yöllä mulle nousi tuskanhiki eli kuume sai mut kouriinsa. Katkonaisen unen lomassa kittasin "tuttipullosta" vettä sen minkä niellä pystyin.

Kärsimyksen yö päättyi lopulta ja heräsin kroppaa joka paikkaan särkien. Edellisestä jalkapäivästä takareidet oli muutenkin ihan hellänä, niin lisäksi koko kehossa oli sellainen voimaton ja jomottava olo. Kuume oli laskenut, mutta ei ollut epäilystäkään, että tässä kunnossa lähtisin salille.

Hiestä nihkeänä könysin ylös vuoteesta. Jaksoin ja pystyin syömään koko aamupalan. Siinä oli jo saavutusta tarpeeksi. Sitten palasinkin vällyjen alle toipumaan. Päivä meni juodessa, useat päiväunet nukkuessa ja välillä syödessä.

Iltaa kohden olo virkistyi. Lähdin pelailemaan lautapelejä ja istumaan iltaa kamujen kanssa. Kurkkua hellin teellä ja Burger Kingin aterialla. Cheatmealin ravintoarvot eivät ehkä tukeneet sairauden parantumista, mutta mukavasti burgeri ja ranskalaiset lämmittivät kurkkua.

"Tuttipullo" oli kätevä, koska juodessa ei tarvinnut nousta edes istumaan.

Sydänlihastulehduksen kunnioittavassa pelossa olen käyttänyt surutta hissiä ja loikoillut koko viikonlopun, jottei vaan rasitus nousisi liian korkeaksi. Ensi viikolla on taas kevyt viikko, joten tämä kuumetokkurasta selviäminen oli vähän niin kuin johdattelu lepoon. Ainut vaan, että se selkätreeni jäi tekemättä, mutta minkäs sille mahtaa. Kyllähän se harmitti, mutta loppujen lopuksi se on vaan yksi missattu treenikerta.

Tää oli taas tällanen sairaskertomus. Näitä lyhyitä sairasteluja on viime aikoina ollut ihan riittävästi. Olen pohtinut mikä on tämän kohdallani aiheuttanut. Varmaa syytä en voi sanoa, mutta teorioita ja arvailuja voi ilmoille heittää. Oma epäilyksi perustuu siihen, että rankan kuntosali harjoittelun jälkeen, kun vastustuskyky on hetkellisesti heikossa jamassa, niin tällöin mahdolliset virukset ovat päässeet helpommin iskemään.

Ihminen on tosiaan kyllä jännä kokonaisuus, koska toisaalta liikuntahan pitkällä tähtäimellä lisää vastustuskykyä. Ja toisaalta taas liika liikunta voi johtaa ylikuntoon, joka puolestaan heikentää vastustuskykyä. Mikä oravanpyörä! Tästä voidaankin todeta, että "kohtuus kaikessa" koskee myös liikuntaa. Lisäksi on jälleen helppo todeta, että kuunnelkaa sitä kroppaa ja huomioikaa ne signaalit mitä se keho lähettää. Empä usko, että ihan turhaan mullekkaan tuo kuume nousi. Se oli onneksi nopea vieras ja kohteliaasti häipyi ennen uuden viikon alkua.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Pumpit on pikku tytöille?

Nyt mulla on taas menossa pumppiviikko. Pumppiviikolla sarjat pitenee eli toistomäärät kasvaa. Painoja joutuu vähän pienentämään verrattuna raskaan treeniviikon kilogrammoihin. Omalla kohdallani pumppi ei kuitenkaan tarkoita kevyttä viikkoa vaan kevyt on sitten erikseen omalla vuorollaan.

Nykyisesssä ohjelmassani minulla siis vaihtelevat raskaammat ja pumppailevammat viikot. Aikaisemmin omin avuin treenatessani tein pääasiassa hypertrofisia sarjoja. Suuret toistomäärät ja tällainen "pumppailu" olivat minusta vähän hintelien pikku likkojen puuhaa. :D

Oikeastaan pumppisarjat ovat ihan kivoja. Ne tuovat mukavaa vaihtelua harjoitteluun. Ja pumppiviikko ei tosiaan tarkoita sitä, että treeniviikko olisi jotenkin kevyttä heinää. Lisäksi olen joutunut menemään pois mukavuusalueeltani. Olen joutunut tekemään niitä pitkiä pikku tyttöjen sarjoja. :D

Koivet.

En tiedä onko tämä vaan lumevaikutusta, mutta tuntuu, että systeemi toimii. Treeniviikkojen erilaisuus on tuonut kaivattua monipuolisuutta kuntosaliharjoitteluun. Vielä kun tuohon lykkää kaveriksi sen kevyen viikon, niin johan on hyvä kombo. Harjoittelu etenee sykleissä ja mielenkiinto lajiin säilyy. Jokainen viikko avataan erilaisella tavalla käyntiin. Maanantait tuo tullessaan aina jotain "uutta".

Pumppiviikko antaa tavallaan luvan pienentää painoja, jos on pakko. Ja yleensä on pakko jättää kiloja, jotta jaksaa tehdä normaaliin verrattuna joskus jopa tuplamäärän toistoja. Se on aika terapeuttista mielelle, että saa tehdä myös pienemmillä painoilla. Eihän se lihas tiedä mikä luku painossa lukee. Ihan yhtä lailla saa kyllä hyvät hapotukset lihaksiin. Väsymys eräällä tapaa "hiipii" kohdelihakseen, kun heavy-sarjoissa treenaaminen on enemmänkin sellaista pusertamista ja puhkumista. :D

Eli tämä viikko jumppaillaan pumppaillaan. Tänään vuorossa olivat taas kintut ja voin sanoa, että tutisevin jaloin kömmin pukuhuoneeseen. Lösähdin pukkarin lattialle ja siemailin proteiinia ja maiskuttelin banaania toipuessani koettelemuksesta. Lukuisten pumppitreenien jälkeen myönnän, ettei pumpit olekkaan mitään nössyköiden himmailua. Jos treenaus junnaa paikallaan, niin suosittelen kokeilemaan treeniviikkojen sarjojen vaihtelevuutta. Toimii ainakin itselläni. :)

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Tilannekatsaus

Puoltoista viikkoa sitten kävi pienesti vähän köpelösti, mutta nyt näyttää jo paremmalta. Ja tuntuu! Olen uskaltanut jumppailla jalkalihaksia, mutta aika tunnustellen pitää vielä mennä. Prässiä olen tehnyt suurella kulmalla, koska silloin paine ei pääse kasvamaan alaselässä kivuliaaksi. Onneksi tulevan ammatin puolestakin olen joutunut soveltamaan, niin salilla käynti onnistuu melko hyvin, vaikka vähän joku paikka reistaileekin. Olen jättänyt ne muuvit pois, jotka provosoivat kipua. Jos mahdollista niin keksin tilalle toisen liikkeen, jolla treenata. Raskaat kyykyt ja mavet on nyt toistaiseksi vielä jäähyllä.

Muutenhan reenit kulkee mainiosti. Tänään oli tosiaan jalkapäivä ja ai että, kun se onkin mun yksi lempparipäivä! Pohkeet ja reidet on mun suosikki kohteet ehdottomasti. Niitä on kiva duunata. Salille on kiva mennä. Viikon reeneistä 4/5 ovat saaneet multa arvosanan hyvä tai erinomainen ja sitten se 1/5 reeni on vähän nihkeä, kohtalainen. Pääasiassa siis puntti kulkee ja tyttö on tyytyväinen! :)


Tulevana viikonloppuna olisi taas pt-päivät, mutta taidan tällä kertaa jättää väliin. Hirmuisasti houkuttelisi mennä ja osallistua taas ryhmäposetteluun. Taloudessa tuntuu olevan tässä kuussa vaan niin hurjasti menoja, niin pakkoa karsia vähän jostain. Toukokuussa sitten taas!

Poseeraamista olen touhuillut uskaliaasti jopa välillä punttiksella. Silloin, kun muut eivät näe tai ovelasti sarjojen välissä. Välillä menen yhteen nurkaukseen ja siellä sitten vähän syrjemmässä puuhailen asentojen kanssa. No ei sitä varmaan ihan salaa voi tehdä, mutta line-up asento tulee aika kivasti niin, ettei sitä ulkopuoliset välttämättä tajua mitä mä peilailen. :D Valkun mukaan asennot on ihan ok ja niin ne mustakin tuntuu olevan. Ainakin peilin edessä... Eli seuraavaksi palautteen saa antaa harjoitusyleisö eikä peili. Kamut, tutut, perhe ja lemmikit, olkaa siis valmiina arvostelemaan!

Nyt kun on treenit ja poseeraukset käyty läpi, niin kerrotaas vielä tilanne ruuan suhteen. Mulla ei ole enää kova nälkä! :D Siis kulutus ja energiansaanti on hyvässä balanssissa. Ainut vaan, että olen vähän kangistunut kaavoihin. Se on niin helppoa tehdä samat safkat viikosta toiseen. Kyllästyminen kuitenkin sai mut kokkailemaan vaihtelun vuoksi pitkästä aikaa hiilaripuolelta bataattia ja prodepuolelta silakkaa! Kalan ystävänä silakka maistuu mulle oikein hyvin. Äiti-kulta neuvoi miten siivut kannattaa maustaa, joten kynnys pakastealtaalle on nyt huomattavasti pienempi.



Vapaat ateriat eivät enää aiheuta viikon pähkäilyä ja stressiä. Valitsen silti vapaat mätöt aika huolella, mutta nyt se jotenkin "istuu" hyvin ruokavalioon. Olen myös opetellut pureskelemaan ruokani huolella. Terveisin entinen hotkija.

Viime viikon mätöt oli kyllä aika Oh my. Käytiin tyttöjen kanssa Pannukakkutalossa. Siis aivan taivaallista herkkua! Jos pyöritte Jyväskylässä niin käykää tsekkaa toi mesta! Tää ei ollut mikään maksettu mainos, vaan ihan vain lämmöllä suosittelen. :D Tuolla on pakko käydä uudestaan ennen, kuin varsinainen dieetti alkaa!! Tuli muuten ihan Kanadan reissu mieleen. Siellä päin maailmaa jos olette, niin siellä jos missä käykää myös tsekkaa pannarit ja vohvelit!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Lemppari treenivaatteita

Mukavat ja värikkäät treenivaatteet tuovat ainakin mun kohdalla jumppailuun oman lisänsä. Liikkumaan on kiva lähteä, kun päällä on kirkuvan kirkas paita tai superjoustavat trikoot. Urheiluvaatteet on mun todellinen heikko kohta, johon lankean helposti kaupunkikierroksella. Paras keino välttää näitä houkutuksia, on yksinkertaisesti olla käymättä liikkeissä, joista tiedän löytäväni jotain.

Viime aikoina olen myös todennut, että mulla on ihan liikaa vaatteita. Tai ainakin niitä on ihan riittävästi. Etenkin urheiluvaatteita. Suurin osa jumppakuteista on hankittu ihan perusputiikeista, kuten vaikka H&M ja Gina Trikot. En ole pahemmin merkkituotteiden perään, mutta urheiluvaatteissa huomaan kuitenkin olevani hieman merkkibongari. Suuret jätit, kuten Nike, ovat tunkeutuneet vaatekaappiini ja kenkätelineeseen. Tärkeintä on kuitenkin, että väri ja materiaali miellyttävät.

Ajattelin esitellä muutamat tämän hetkiset suosikkini. Tai ne kuteet, jotka sain hienosti mätsäämään värimaailmoiltaan. Oma suosikkini noista värikokoelmista on ehdottomasti tuo musta-neon!


Musta Craftin t-paita löytyi aikoinaan käyttämättömässä kunnossa olevana kirpparilta kahdella eurolla. Siis 2 €! Ja on muuten älyttömän kevyt paita!

Varmaan suurimmalle osalle naisväkeä tutut Ginan tekniset Workout-pantsit ostin samantien, kun ne ensimmäisen kerran kauppoihin ilmestyivät. Kovan treenin jälkeen paljaalla iholla pystyy näkemään tekstin painuneena ihoon.

Neonvihreällä vyötäröllä ja säärillä somistetut trikoot ostin Kanadasta. Kanadan reissulta lähti mukaan myös muita mieluisia yksilöitä. 



Olen kova alennusmyyntien tonkija ja muun muassa yläreunan pinkki toppi erikoisella selkäaukolla on löytynyt alerekistä.

Keskimmäinen vaalean oranssi toppi on ehdottomasti yksi lempparini. Se on päällä todella miellyttävä vaikka onkin hyvin vartalonmyötäinen. Helma on silti riittävän pitkä eikä rullaannu ylös huolimatta paidan kireydestä. Ostohetkellä hinta hieman kirpaisi, mutta onhan se sentään muisto Kanadan reissulta. Ja on ollut hintansa veroinen!:)

Myös vasemman alareunan urheiluliivit ovat Kanadasta...

Punaiset tennarit ovat kokeneet kovia, kun hävitin jumppapussukkani ja oletin menettäneeni nuo ihanuudet kokonaan. Lopulta nyssykkä löytyi tankotanssipaikan pukuhuoneesta johon olin sen edellisellä kerralla unohtanut. :D Tossut ovat hyvin kevyet ja pehmeät. Käsinpesun jälkeen ne ovat saaneet uuden elämän, kun lian alta kirkkaat värit ovat jälleen päässeet näkyviin.



Ja jälleen vasemman yläreunan toppi on peräisin Kanadasta. Sen pirteän pinkki selkäosa on mielestäni kiva yksityiskohta. 

Leoparditrikoot kuuluvat myös suosikkieni kärkeen. 

Pelishortsit ovat mielettömän kevyet ja kuivuvat hullun nopeasti. Pyykkiä pestessäkin tietää, että jos eivät muut housut ehdi aamuksi kuivua, niin shortsit ovat ainakin käyttövalmiit.

Pinkit kompressiosäärystimet sain joululahjaksi ja ne ovat olleet kovassa käytössä. Ne voisin joskus vaikka esitellä vielä tarkemmin.

Tässä oli nyt sitten muutamia lemppareitani ja ne rätit jotka kelpuutin tällä kertaa kuvattavaksi... :)

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Perjantaina piikit pakaraan

Perjantaina paukahti. Venäytin todennäköisesti oikean pakaralihakseni. Tiesin, ettei kyseessä ole mikään kovin vakava ongelma, sillä pystyin poissulkemaan esimerkiksi hermovaurioon liittyvät oireet kuten säteilykivun ja tunnottomuuden. Kipukohta oli hyvin paikallinen, mutta toimintakykyä haittaava. Kävely ja kumartelu tekivät kipeää eikä oikein mukavaa asentoa löytynyt. Etenkin gluteus maximuksen origo-kohta tuntuu aralta.

Lopulta päädyin käymään illalla vielä päivystyksessä ihan vain varmuuden vuoksi. Ajattelin, että nyt kun mulla on urheilun suhteen selkeä kisatavoite, niin en halua ottaa turhia riskejä. No sainpahan elämäni ensimmäiset lihasrelaksantit suoraan pyllylihakseen injektoituna. Toiseen kankkuun lykättiin sitten kipulääkettä. Kylläpä taas elämä helpottui.

Injektiot suorittanutta hoitajaa taisi naurattaa, kun olin kiskaissut toimenpidehuoneeseen tullessa samantien housut kinttuihin valmiiksi piikitysta varten. Totesi, että sua on varmaan pistetty aikaisemminkin. Vastasin että ei itseasiassa... Mutta mitäs sitä turhia ujostelemaan. :D

Hauskaa oli, että päivystävä lääkäri teki samoja testejä, mitä ollaan koulussa tehty. Esitietolomakettakin tarkastelin ammatillisesta näkökulmasta. VAS-kipumittarilla kipuni oli sellaista 7-8 luokkaa.


Seuraavana päivänä hain apteekista kipulääkkeitä, tulehduskipulääkkeitä ja kaiken lisäksi lihasrelaksantteja. Muistin onneksi tarkistaa Suomen antidoping-sivuilta etteivät tabletit sisältäneet mitään kiellettyjä aineita. Jännää, kun täytyy ajatella siltäkin kantilta mitä suuhunsa laittaa.

Kyllähän se kieltämättä säikäytti, kun uusi erilainen kipu iski. Tietysti pelko siitä, että kaikki menee mönkään kummitteli mielessä. Onneksi tosiaan päämäärään (eli kisoihin) on vielä reilusti aikaa. Jotenkin sitä on tullut suojelevaisemmaksi kroppaa kohtaan, kun aion kilpailla sillä. Se on mun kilpailuväline, valttikortti! :D Niin ja koko elämän kannalta onhan se mun työvälinekkin tulevaisuudessa. Olisihan se nimittäin ihan mukavaa olla vetreä ja työkykyinen fysioterapeutti jatkossakin. :D

Ehkäpä tämä kokemus auttaa mua juurikin tulevassa työssä. Nyt kun on omakohtaista kokemusta kipupotilaana olosta ja siitä miten tuki- ja liikuntaelinten vaiva haittaa toiminta- ja liikuntakykyä, pystyn samaistumaan potilaan asemaan vielä paremmin. Kyllähän tästä nyt piti repiä jotain positiivista! :D Ja hei sainhan mä niitä lihasrelaksantteja, ehkä niille jatkossa tulee vielä uudestaan tarvetta...

Tänään kankku on jo parempi, joten eiköhän tästäkin takaiskusta selvitä!;)