Kriisi

Mulla on kriisi. Ei koko ajan, mutta aina välillä. Mulla on kriisi muun muassa mun olkapäiden suhteen. Ja lajin suhteen. Musta tuntuu, että olen aivan liian pikkuruinen body-sarjaan. Ja mihin mun deltat on hävinneet? Olkapäät tuntuu vaan kutistuvan. Kun muiden muskelit näyttää niin isoilta ja minä oon tämmönen pikku nassikka. Mites mä nyt päädyin vertailemaan itseäni muihin? Eihän tän näin pitänyt mennä...

Realistisesti tarkasteltuna, tähän kriisiin vaikuttaa niin moni asia. Ensinnäkin oma silmä tottuu omaan peilikuvaan. Muutoksia ja eroja ei välttämättä huomaa, kun kroppansa näkee väistämättä päivittäin peilistä. Valokuvat auttaisivat tässä tilanteessa ulkoisen kehityksen tarkasteluun. No onhan niitä kuvia tullut näpsittyä, myönnetään... Instagram-tilinihän tursuaa noita lihasten pullistelu kuvia.

Hetkonen? Sanoinko lihasten pullistelua? Näinhän se on, että oikea kuvakulma ja valaistus saa lihasiivut parhaiten esiin. Muutaman taktisesti otetun kuvan jälkeen voikin taas olla tyytyväinen näkemäänsä. Kriisi selätetty!

Kun kerroin valmentajalle tästä kriisinpoikasesta, sain rauhoittavia kommentteja. Lajissahan lavalle luodaan eräänlainen illuusio. Tämä nyt ei ehkä ollut mikään uusi juttu, mutta mulle oli tarpeen, että alan ammattilainen muistutti tästä illuusio-asiasta. En kuitenkaan tarkoita, etteikö lihamöykkyjen eteen pitäisi nähdä vaivaa ja treeniä. Tottakai pitää ahkeroida, mutta pikku kikoilla saadaan ne parhaat puolet esiin. Esimerkiksi poseerausasennot ja kisavärit korostavat niitä muotoja, joita lavalla arvostellaan. Eli asennot ja lookki nyt vaan kuntoon, niin pikku mimmikin näyttää joltain lavalla.

Pohdiskelessani olenko liian pieni body fitnekseen ja olisiko bikini fitness sittenkin ollut parempi, valkku tokaisi, että "Noilla lihoilla voit unohtaa bikinin kokonaan!" Erittäin rohkaisevaa. Jotain hyviä lihoja mussa kai sitten on. Ja niin siirtyi itsevarmuuskäyrä miinukselta plussan puolelle.

Olen päättänyt, että vaikka lihakseni eivät ympärysmitaltaan enää kasvaisi, niin ainakin tahdon olla kireässä kunnossa lavalla. Sellanen tiukka pieni paketti. Vähän kuin rusina - kuiva ja ruskea. Ja ruskealla meinaan sitten sitä purkista saatavaa brunaa... Ja mitä pienempi rasvaprosentti niin sitä paremmin lihakset erottuvat, vaikka sitten olisivatkin ihan pienet mini-lihakset.

Vaikka mulla näitä henkisiä kriisejä aina välillä pukkaa tulemaan niin on tämä projekti antanut myös paljon hyvää. Ensi kerralla lupaankin kertoa hyvistä puolista, joita tämä kisataival on minulle jo tähän mennessä antanut, vaikken vielä ole edes ehtinyt lavalle asti!

Nyt ei muuta kuin hyviä kuvakulmia etsimään ja illuusiota luomaan!