Paluu arkeen eli dieetti jatkuu

Kuten aikaisemmin kisakertomuksessa kerroin, olo oli aika järkyttävä kisojen jälkeen. Kaikki se ruoka, josta olin ollut erossa, suuret annoskoot, nopeat hiilihydraatit, rasva ja sokeri, ottivat aika koville. Vatsa oli niin kipeä, kivisti ja olo oli huono. Lauantai-iltana olo oli jopa sanoisinko "krapulainen", johtuen elimistön kuivuudesta. Nyt myös muistan miltä tuntuu, kun itsensä vetää ähkyyn ravinnosta, joka ei ole ehkä kaikkein ravintorikkainta ja terveellisintä...

Siksi oli ihan mukavaa palata arkeen eli dieetin pariin. Värikkäät salaatit, puhdas liha ja munakkaat maistuvat ja nyt niitä oikein halusi, tietäen, että olo paranee syömällä hyvin. Vatsa ja suolisto taisivat tykätä paluusta kevyempään ja raikkaampaan ruokavalioon. Olo on ainakin huomattavasti parempi. Tosin vatsa on alkanut taas pitämään murinaa, jota loppudieetistä kuului usein ja kovaa. Ja ei tässä ehtinyt kuin pari päivää mennä niin muistan taas miltä ystävämme nälkä tuntuu. :D

Aamulenkkiä säässä kuin säässä...

Perinteisiä ruokaostoksia.

Mieleni tekisi täysjyväleipää ja minttu-suklaa- Quest baria. Siinä on mun ruoka-himotukset tällä hetkellä. Parskaali puolestaan kyllästyttää. Toisaalta aika hyvin, kun parsakaali alkoi tökkimään vasta tässä vaiheessa dieettejä. Munakas on herkkua edelleen, kunhan siihen ei tunge pakastepinaattia. Hieman meinaa mennä kuitenkin hermot valkuaisten ja keltuaisten erotteluun...

Tämä viikko menee "vähähiilihydraattisella" eli ainoat suuret hiilarin lähteet ovat edelleen riisi ja bansku. Riisiä iso annos joka päivä kerran ja banaani aina treenipäivinä. Treeniohjelma mukailee samaa, mitä 2 viikkoa ennen ekoja kisoja. Pitkää sarjaa ja pumppia.

Ja voi moro, että muuten tuntuu! Kun menin salille vääntämään jalkoja ekan kerran kisojen jälkeen, tuntui, ettei reisissä ole yhtään voimaa! Nöyränä laitoin painoja pienemmäksi ja todellakin väänsin sarjat loppuun. Viimeistään siinä kohtaa tajusin, kuinka rankan projektin kroppa on käynyt läpi. Kaikki se viimeistely, lihasten tyhjentäminen, täydentäminen, kuivattelu ja staattinen lihasjännitys lavalla. Olen ajatellut, että pitäisin Lahden kisojen jälkeen viikon lepoa treeneistä, tai maksimissaan sellaista kevyttä jumppaa ja sellaista liikuntaa, joka sitten sattuu huvittamaan. Antaisin kropan palautua rauhassa.

Mutta tosiaan nyt ei ole se aika, kun otetaan rauhallisesti, vaan nyt paahdetaan täysillä eteenpäin!;) Vaikka jouduin astetta kevyempiä painoja käyttämään, niin tuntuma löytyi todella hyvin. Tuntui, että saan kohdistettua lihastyön juuri sinne minne pitääkin ja ajettua lihakset hyvään pumppiin. Lihakset ovat olleet seuraavina päivinä hyvinkin ramaisevissa olotiloissa ja aamulla fiilis on aika raato, mutta loppujen lopuksi voin tosi hyvin. Ja mikä ehkä tärkeintä, niin mieli on pirteä ja iloinen. Mitä nyt ajoittaista nälkä-kiukkua ei lasketa.

Olenkin innolla järkkäillyt seuraavia kisoja varten pieniä juttuja. Uudet värinlevityssienet, uusi jumppakuminauha kadonneen tilalle ja kisakenkien putsaaminen ovat kuuluneet valmisteluihin. Kovasti olen pohtinut myös sitä kaipaavatko kisabikinit lisää blingiä vai ei...

Mulla alkaa maanantaina kahden viikon työkeikka, niin tässä on sitten muutakin ajateltavaa viimeisiksi dieettiviikoiksi. Duunikuviot tulivat aika yllättäen, mutta niin hyvään saumaan! Tämä 2 viikkoa on aivan täydellinen pätkä tähän elämäntilanteeseen. Hieman jännittää, miten sitä jaksaa ja ehtii tekemän kaikki viimeisen viikon valmistelut ennen kisoja, mutta uskon, että kaikki hoituu hyvin. Nyt kun tiedän mitä minäkin päivänä täytyy tehdä, niin tuntuu jotenkin helpommalta lähteä seuraaviin kisoihin, vaikka olenkin töissä edeltävän viikon. Tietysti tässä on se jännittävä puoli, että kilpailu on Lahdessa, joten mulla ei ole kotipaikkaetua. Eli nyt on sitten pakko muistaa pakata kaikki mukaan, kun oma kämppä ei olekkaan aivan nurkan takana. Jotenkin mulla on sellanen luotto, että pakkaaminenkin menee jo enemmän rutiininomaisemmin ja tärkeimmät tulee mukaan. Niin kauan kun mulla on henkkarit, bikinit, kisakengät ja värit niin enköhän mä reissussa pärjää!

KUVIA KISOISTA

Minä keskellä.

Nyt oon tuolla oikeessa laidassa.

Jaksaa hymyillä! Toinen oikealta...

Kaikki kuvat Body-lehden sivuilta. Etuposessa noi kädet pitää saada kuriin Lahteen, mutta hitsi mä oon muuten tyytyväinen! 

Kisakertomus - Jyväskylä

Fiilikset ailahtelevat nyt todella paljon. Olen tyytyväinen, mutta olen myös pettynyt. Olen iloinen, mutta toisaalta myös harmittaa. Ekat kisat takana, eka lavakokemus takana. No niin lähdetään avaamaan näitä vaihtelevia tuntoja! :)

Kisa-aamuna heräsin virkeänä. Olin nukkunut kuin pieni koiranpentu, lähes 8 tuntia putkeen. Mahtavaa! Olin niin iloinen jo sen takia, että olin pystynyt nukkumaan yöni hyvin. Paino oli alimmissa lukemissa kuin koskaan aikaisemmin dieetillä, 54,1 kg. Vikalla viikolla multa lähti siis ainakin kilo! Hurjaa, mutta homma meni juuri niin kuin pitikin. Tyhjennys ja viimeistelyt onnistuivat.

Aamupalaksi riisiä ja metukkaa. Nestettä 2 desiä. Vuorossa oli kolmas värikerros ja sen kuivuttua lähdin meikkiin ja kampaukseen. Meikin ja kampauksen teki Netta Purhonen. Tavoiteltiin aika perinteistä kisalookkia ja vahvaa silmämeikkiä. Oltiin molemmat tosi tyytyväisiä lopputulokseen. Ja vinkkinä jos joku aikoo kisata, niin paljon helpompaa, kun joku muu tekee sulle meikit ja hiukset. Itse koin ainakin, että pääsin helpommalla, kun ei tarvinnut väkertää niitä omatoimisesti.

Kiitos kauniista meikistä ja hiuksista Netta! <3

Olin koko aamupäivän hyvillä mielin ja yllättävän virkeä. Kannustusjoukkoja alkoi putkahdella ovesta sisään, kun viimeisiä värikerroksia vielä kuivattelin. Kisaväri näyttää todella tummalta kodin valoissa. Sitten kun katsoo kuvia lavalta, niin väri näyttää kisoihin juuri sopivalta. Kisaväri onnistuikin oikein hyvin. Se oli tasainen ja hyvä. Kiitos kärsivälliselle värin levittäjälle! <3

Eikö näytä aika tummalta?

 

....mutta katsokaa miten hyvältä väri näyttää lavalla! ;)

Ei siinä jäänyt paljonkaan luppoaikaa, kun piti jo suunnata Paviljonkiin. Tukijoukot ja minä erosimme aulassa ja minä puikkelehdin takahuoneeseen. Käytävät olivat täynnä ruskeita ja timanttisia tyttöjä. Sain laskettua kassin johonkin minimaaliseen vapaaseen kohtaan ja aloin valmistautumaan. Kuminauhalla jumppaa, bikiniliimaa, öljyä... Milloinkas sitä sipsiä piti syödä? Ja nytkö jo piti suklaata ottaa? Aika takahuoneessa hujahti hurjan nopeasti. Ehdittiin ottamaan muutamia räpsyjä puhelimella ja sitten pitiki jo mennä.

Valitettavasti kuminauha hävisi jonnekkin tällä reissulla...

Mua ei ihme kyllä ahdistanut yhtään nähdä kilpakumppaneita. Sitä oli niin innoissaan ja kaikki oli niin uutta ja jännittävää.

Eliminaatiokierros lavalla oli huikea! Olin ihan fiiliksissä. Mutta ai kauhea, kun mun jalat tärisi ja tuntui, että liikun todella jähmeästi. Eliminaatiokierroksen jälkeen takaisin lavan taakse. Tässä kohtaa noin puolet tiputettiin pois. Pääsin oman sarjani 15. parhaan joukkoon. Se oli mulle jo saavutus.

Toisella kierroksella liikkuminen tuntui sulavammalta ja nautin kyllä niin paljon. Olin ihan hymyssä suin koko ajan. Olin viimeisessä vertailussa, joten siinä kohtaa tiesin, etten sijoitu sen paremmin. Yleensä parhaiten sijoittuvat otetaan ensimmäisenä vertailualueelle. Joka tapauksessa olin 15. parhaan joukossa ja se sai tällä kertaa riittää.

Takahuoneessa odotin varmistusta siitä ketkä pääsevät jatkoon. Kuten arvasin, oma matkani yleisessä sarjassa tyssäsi siihen. No niin, mitäs sitten. Matka jatkuu! Nimittäin junnuna! ;) Siinä kohtaa en ehtinyt murehtimaan sitä, etten sen paremmin sijoittunut yleisessä sarjassa. Iloitsin siitä, että pääsin tavoitteeseeni eli 15. parhaan joukkoon, Olisi ollut kurjaa karsiutua jo ensimmäisellä kierroksella. Sain sentään käydä 2 kertaa lavalla. Sain lavakokemusta 2 kertaa! :)

Valmentajalta sain heti palautetta, että kädet karkasivat etuasennossa liian auki. Muuten olin kuulema upea! Nyt kun katson kuvia, niin voi hyvä tavaton, että ne kädet muuten karkaavat levälleen! Huh, ihan hävettää. Käsien karkaamisessa on se huono, että se syö olkapäitä ja ei näytä niin tasapainoiselta. Silloin minun paras fysiikkani, minun paras figuurini, ei pääse niin hyvin oikeuksiinsa. Se harmittaa, sillä kunto oli niin kireä ja nyt en saanut sitä näyttämään juuri parhaimmalta anatomisessa asennossa edestä.

Tässä näkyy mitä tarkoitan, kun "kädet karkaa".

Vaikka se harmittaa, niin pitää ottaa huomioon, että oli mun ekat kisat. Ei kaikessa voi heti onnistua. Täytyy olla jotain kehitettävää. Hengitin myös hirveän tiheästi. Sitä en itse tajunnut, koska olin niin into piukeana! Olin niin innoissani, etten edes tajunnut hengittäväni erityisen tiuhaan tahtiin. Jospa sitä ensi kerralla ottaisin vähän rauhallisemmin. ;)

Onneksi minulla on siis uusi mahdollisuus. Kolmen viikon päästä on junioreiden SM-kisat Lahdessa. Toisaalta hyvä, että nämä virheet - tai pitäisikö sanoa kehityskohteet - sattuivat Jyväskylässä, niin voin hioa ja parantaa niitä sitten Lahtea varten. Varmasti myös se helpottaa, että olen käynyt kerran jo kisoissa. Ei tarvitse jännittää ensikertalaisen jännitystä.

Tässä olen ruotinut näitä kehityskohteita, mutta mietitäänpäs mitkä asiat menivät hyvin. Ensinnäkin se kisaväri. Olen siihen tyytyväinen. Kynnet ja ripset olivat kauniit. Meikki ja hiukset olivat hyvät. Pohditaan sitten Netan kanssa tarvitseeko kasvoja tummentaa lisää Lahteen vai ei. Bikinit istuivat ja tykkäsin niistä. Käännökset ja liikkuminen olivat hyvät ja koin liikkumisen sulavammaksi toisella kierroksella. Jalat eivät krampanneet. Olin hyvinvoiva. Mulla oli ihan älytön kannustustiimi. Muistin hymyillä. Pääsin 15. parhaan joukkoon. Ja tärkein: nautin joka sekunnista.


Kokemusta rikkaampana lähdettiin tukijoukkojen kanssa kotia kohtia. Matkalla tajusin kuinka janoinen olinkaan. Oli myös käsittämätöntä kuinka erilaiset mielihalut ruokia kohtaan oli kisan jälkeen, kuin mitä olin kuvitellut. Saatuani kylmää juotavaa, sain puolikkaan burger-aterian alas. Oli yllättävää kuinka äkkiä stoppi tuli. Ei maistunut enää mikään. Ja rupesi väsyttämään. Olin ihan raato. Väsytti niin vietävästi.

Väsymyksen lisäksi jano vain jatkui. Janotti kuin nääntynyttä eläintä. Vatsaa alkoi kivistämään ja makuuasento olikin paras väsyneelle ja tukalasta olosta kärsivälle kropalle. Makasin ja join vettä. Ja lopulta nukahdin.

Ramasee.

Yöllä heräsin neljän aikaan valvomaan. Stressasi ja ahdisti. Valvoin aamuun asti ja lähdin yliopiston tutkimuksen välimittauksiin. Niin eli sunnuntai aamuna odottivat fitness-tutkimuksen mittaukset.

In Bodyn tulokset kuitenkin ilahduttivat. Dieetin aikana multa on lähtenyt rasvamassaa 4,3 kiloa ja lihasmassaa vain 400grammaa! Ja rasvaprosentti näytti 7,5. Dieetti on mennyt sitten juuri niin kuin pitikin! Eli rasvaa on saatu lähtemään, mutta ei olla jouduttu tekemään sitä lihasmassan kustannuksella. Ihan ymmärrettävää, että lihasmassaa on hieman lähtenyt, mutta pääasiassa massa on lähtenyt juuri sieltä mistä pitikin, eli rasvasta. Olen niin mielettömän tyytyväinen kisakunnon rasvaprosenttiini! :)

Tutkimusten jälkeen palasin kotiin ja söin. Nyt leipä maistui. Mutta eikös se kohta vatsaa jo taas kivistänyt. Ja turvotti niin älyttömän paljon. Keskivartalo oli kuin pinkeä pallo, tankki, pötkylä. Lähdettiin ystävän kanssa kaupungille vähän kävelemään. Olokin hieman helpotti ja selvittiin jossain vaiheessa jopa pitkään odottamaani Pannukakkutaloon. Valitsin tutun ja turvallisen valkosuklaa-vadelma pannarin. Se oli juuri niin hyvää kuin muistin, mutta valkosukaa olikin ehkä turhan makeaa. Taaskaan en päässyt annosta loppuun ennen kuin stoppi tuli. Makoisaa se kuitenkin oli.

Mutta voi sitä vatsan turvotusta. Koko sunnuntain olo oli tukala. Joka kerta kun olo hieman hellitti, ryntäsin syömään jotain, kun kerrankin pystyin. Perinteinen kotiruoka, lihapullat ja riisipiirakat ovat uponneet, mutta näidenkin jälkeen olo karahti kovaksi ja vatsan kivistys sen kuin jatkui. Voi olla, että kun mahalaukku on dieetin aikana pienentynyt ja nyt kun ei malta syödä pieniä määriä kerralla, niin sekin ottaa koville. Ja kun sitä haluaisi maistaa kaikkea mahdollista ruokaa ja herkkua. Ja tietysti kun kuiva kroppa saa yhtäkkiä hiilihydraatteja, rasvaa ja sokeria, niin aikamoinen shokkihan se on.

Kroppa kokee kovia muullakin tavoin. Kisojen jälkeen ihoa kutitti niin vietävästi! Kisaöljy ja värit näyttivät oman osuutensa fitnessurheilun puolista. Suihku ja rasvaaminen ovat helpottaneet. Olen kyllä raapinut alaselkää niin paljon, että raapimiskohdat ovat hieman hellänä.
Reidet, pohkeet ja lavan seutu ovat aika jökissä. Etenkin reidet. Puristin niitä niin kovaa lavalla. Mutta arvaatkaapa mitä! Myös leukaperissä tuntuu! Sitä on vaikea kuvailla, mutta pureskellessa "tuntuu". Ei kipua, mutta tuntemuksia.

Tänään julkaistiin lopulliset tulokset niidenkin osalta ketkä eivät 10 parhaan joukkoon päässeet. Ja arvatkaa olinko ratketa riemusta. Mun lopullinen sijoitus on 11. !!!!!! Jäin yhden pisteen päähän Lahden jatkopaikasta yleisessä sarjassa! Vau. Olen häkeltynyt. Nyt mun ei onneksi tarvitse tehdä sitä päätöstä menenkö Lahteen yleiseen vai junnu sarjaan. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin juniori sarja! ;)

Mutta V A U. Olen 11. !!!!! Yleisessä sarjassa ekaa kertaa ihan uunona ja sijoitun 28. naisen joukosta 11. Pisteen päähän 10. sijasta. Huh. JA niillä karkailevilla käsillä pääsin silti 11.!!! Eli vaikka jotai mokasin (leviävät kädet), niin kuinka monessa muussa asiassa siellä lavalla onnistuinkaan! Olen niin iloinen! Tästä ei voi muuta kuin parantaa! Tästä on niin hyvä lähteä jatkamaan kohti Lahtea!

Tänään palataan siis ruotuun. Dieetti jatkuu ja kivistävä olokin on helpottunut. Katse on kohdistunut tiivisti Lahden juniori kisoihin ja alan panostaa niihin asioihin, jotka jäivät Jyväskylästä vielä kehityskohteiksi. Kädet suppuun etuasennossa, rauhallisempi hengitys ja ylimääräinen innostunut jännitys vähemmälle. Jyväskylästä Lahteen aion viedä saman hymyn ja esiintymisen ja nauttimisen. Jyväskylästä jäi mieletön kokemus ensikertalaiselle! Pyrin pysymään positiivisena ja haluan tuoda Lahteen hiotumman paketin Ilonaa lavalle! :)

Oma tavoitteeni junioreiden SM-kisaan on se, että kehityn niissä asioissa, jotka Jyväskylässä eivät vielä olleet priimaa. Tavoitteeni on, että saisin näytettyä oman fysiikkani vielä paremmin ja tuotua oman parhaan figuurini esiin. Tavoitteeni on, että olen vielä itsevarmempi, levollisempi ja kuitenkin yhtä pirteä ja iloinen kuin Jyväskylässä.

Vau. Olen tyytyväinen. Eka kisakokemus takana!!!



Kiitos rakkaat ja äänekkäät kannustajat. <3 Kiitos kuvista Hannele Eronen (Hannelen blogi) ja Niina Hakulinen. Kiitos kynsistä ja ripsistä Milla Pynnönen ja Kauneushoitola Mikkeli, meikistä ja hiuksista kiitos Netta ja kiitos Taffer Finland kannustuksesta! :)

HUOMENNA

Nyt on sekavat fiilikset. Välillä jännittää niin vietävästi, välillä stressaan ja ahdistun ja välillä olen innostunut. Heräsin yöllä valvomaan. Tein puhelimeen listan muistettavista asioista ja se hieman lievitti stressiä. Sain unen päästä onneksi uudestaan kiinni, joten ei mennyt ihan kukkumiseksi koko yö.

Viime yönä palelsi myös todella paljon. Aamupaino oli taas laskenut ja vaaka näyttää tällä hetkellä lukemaa 54,2kg. Löysin jääkaapin ovesta lapun jossa lukee painon olleen toukokuun alussa reilu viikko ennen dieetin alkua 61,5kg. Tästä ruhosta, joka ei ole koskaan ollut normaalipainoista suurempi, on saatu lähtemään yli 7 kiloa. Ihan käsittämätöntä. Mussa ei todellakaan taida olla paljoa muuta jäljellä kuin luuta, nahkaa ja lihasta.

Seuraavissa kuntokuvissa sitä ollaankin sitten jo ruskeampia...

Aamulla lenkkeilin kauppaan hakemaan jyväisiä sämpylä-patonkeja. Jännitti nimittäin nyt kun on näitä lakkoja meneillään, että jos multa jää ihanat rustiikkisämpylät saamatta. Meinasin ostaa höttöisiä juustosämpylöitä, mutta sitten tajusin, etten edes koskaan ole oikeastaan niitä syönyt. Joten päädyin tuttuun ja turvalliseen täysjyvä versioon, joka ei ainakaan makunsa puolesta petä! Pistin leivät useaan pussiin, jotta ne olisivat huomennakin tuoreen pehmeitä.

Sitten olikin aika käydä pesemässä hiukset. Suihkun jälkeen alkoi värin levitys. Minä olin kuin hermoraunio, kun annoin ohjeita miten väri pitäisi levittää ja miten johonkin jäi laikku tai vaalea kohta. Lopulta tämänkin fitnessmimmin mieli rauhoittui, kun ensimmäinen kerros Pro Tania alkoi näyttää iholla kauniin pronssiselta. Tämähän on vasta alkua. Illemmalla isketään toinen värikerros ja huomenna Jan Tanaa.

Tälle päivälle on luvassa vielä vähän poseerausta, syömistä ja väritsekki. Ja kisoihin rekisteröityminen... Siellä voi muuten olla ruuhkaa, että ei muuta kun eväät messiin. Onneksi asun lähellä Paviljonkia, niin ei tarvitse hihhuloida kauas tässä aikuisten potkupuvussa.

Viikonpäivät ovat kuluneet nopeasti. Joka päivä on ollut jotain muistettavaa. Milloin piti kuoria iho ja milloin ajella ihokarvat. Eilen kävin koemeikissä ja kampauksessa. Tuntuu, että olen tehnyt myös paljon viime hetken hankintoja. Lähinnä ehkä ruokaa, mitä aion mässytellä kisojen jälkeen, mutta kävin hakemassa myös punaisen jumppamaton, johon voi tarvittaessa kellahtaa lavan takana huilimaan.

Tämä taitaa jäädä vikaksi päivitykseksi ennen kisoja, mutta kuvasatoa todennäköisesti tulee vielä Instagramin puolella. Tässä kohtaa kiitän ihan jokaista, joka on mua kannustanut. Jokaisen tsemppiviestin olen huolella lukenut ja arvostan niitä todella! :) Arvostan myös läheisimpien tukea ja erityisesti mun ihania vertaistuki-fitness-tyttöjä! <3 Ei muuta kun moro ja huomenna nähdään millanen paketti Haapaniemen tyttöä nousee lavalle!!!

Kisakynnet & ripset made by Milla

Maanantai-iltana astelin Kauneushoitala Mikkeliin ja siellä mulle laitettiin ripset ja kynnet kisakuntoon. Kosmetologi Milla Pynnönen kiinnitti mulle upeat volyymiripset. Joskus aikaisemmin mulla on ollut klassiset ripsienpidennykset, mutta niitäkään ei ole ollut muutamaan kuukauteen. Nyt ei jää kyllä ripset huomaamatta, on sen verran näyttävät räpsyttimet! Ripset ovat todella huolellisesti tehdyt ja olen todella tyytyväinen niihin. Jos haluatte kauniit ripsienpidennykset, niin menkää tähän kauneushoitolaan, ette takuulla tule pettymään! :)

Kauneushoitola Mikkelissä on tyylikäs ja raikas sisustus. Huikeina katseenvangitsoina toimii mustat kampaamotuolit tumman korokkeen päällä.

Tästä lähdettiin...

...Ja tähän päädyttiin!

Laitettiin volyymiripset sen vuoksi, että lavalla meikin täytyy olla voimakas. Arkena ripset saattavat jonkun makuun olla hitusen huimat, mutta lavavalot ja etäisyys syövät näyttävyyttä. Joten nyt ei tarvitse nuukailla, isoa, tuuhea ja näyttävää vaan kehiin! :)

Ja sitten ne kynnet! Milla taiteili mulle ihan mielettömän nätit rakennekynnet! Tämä on elämäni ensimmäinen kerta, kun mulla on rakennekynnet. Jotain markettikaupan itse liimattavia tekokynsiä olen pari kertaa kokeillut, mutta ei niistä sen enempää. Olen niin super tyytyväinen näihin!<3 Tässä nämä ihanuudet nyt ovat!

Halusin värimaailmaltaan neutraalit kynnet ja malliltaan kulmikkaat. Ne korppikotkan kynnet ei ole yhtään mun tyyliä, mutta nämä ovat ihan täydelliset! Kynsiin tuli siis ranskalainen manikyyri hieman viistosti ja koristeeksi tietysti hilettä ja blingiä!;)

Kisamenestyksen kannalta ei ole välttämätöntä, että on juuri rakennekynnet tai ripsienpidennykset kisoissa, mutta on se vaan niin ihanaa, kun kisalookin viimeistelyt ovat priimaa! Mielestäni se on myös pari stressinaiheuttajaa pois, kun antaa ammattilaisen hoitaa tällaiset asiat. Dieetin loppuvaiheessa kroppa on kuitenkin kovilla, samoin päänuppi. Toisilla menee yöunet ja minäkin yhden yön valvoin jännittäen ja stressaten. On niin paljon asioita, joihin täytyy keskittyä ja mitä pikku juttuja täytyy vielä tehdä.

Tässä kohtaa huomaa myös sen kuinka erilainen laji fitness on muihin urheilulajeihin verrattuna. Esimerkiksi lentopallopeliin voin sutaista hiukset vaan ponnarille pois silmien edestä ja pitkät kynnet saattavat pikemminkin olla haitaksi ja häiriöksi sormilyöntiä ajatellen. Tai vaikkapa lajit joissa pidetään kypärää päässä, tuskinpa peleissä tai kisoissa on väliä onko meikit naamassa vai ei.

Monissa urheilulajeissa mitataan juurikin sitä suoritusta ja saadaan pisteitä tai tehdään maaleja. Body fitneksessä kukaan ei tule kysymään paljon sulla nousee penkistä tai paljon kyykkäsit tänään. Lavalla pyritään näyttämään kaunista urheilijan fysiikkaa. Se vääntääkö vierustoveri enemmän hauiskäännössä kuin sinä ei ratkaise. Potin vie se kenen ulkoinen fysiikka näyttää parhaimmalta tai kuka osaa tuoda parhaat puolensa parhaiten esiin. Ja kenen lavaesiintyminen ja ulkoinen kokonaisuus miellyttää tuomareita eniten. Joten tämän takia en koe yhtään turhanpäiväisenä panostaa myös pieniin yksityiskohtiin kuten ripsiin ja kynsiin! :)

Loppuun vielä IFBB:n sivuilta löytyvä teksti, jossa kuvataan mitä body fitness on.

"Body fitness on kauneuskilpailu, jossa haetaan lihaksikasta, urheilullisen esteettistä naisfysiikkaa. Kilpailijalla ei saa olla liian suuri lihasmassa. Kilpailijan pitää olla tasaisen kiinteä joka puolelta vartaloa, mutta mitään varsinaista kehonrakennusmaista lihaserottuvuutta ei saa olla." 

-IFBB Finland

Olen niin iloinen ja tyytyväinen kimalteleviin kynsiin ja huikeisiin ripsiin. Suuri kiitos Pynnösen Millalle ja Kauneushoitola Mikkelille! :) Ei kai tässä muuta voi kuin säkenöidä, kun oma vuoro koittaa! ;)