Viikko dieetin alkuun!

Tajusin tässä just, että viikon päästä alkaa dieetti! Johan sitä on odotettu, mutta kyllä se silti aika varoittamatta tulee. Tässä alkaa joulu olla pikku hiljaa taputeltu pakettiin. Yllättävän helposti sujui suklaiden skippaaminen ja muiden sokeriherkkujen välttely. Useamman kerran pohdin äidin leipomien pullien syömistä, mutta tyydyin sitten suolaisissa ruoka-aineksissa pysymiseen. Meikäläisen ainoat luontaisesti makeat herkut jouluna olivat luumurahka ja hedelmät.

Kuntosalille menin sittenkin jo heti joulupäivänä ja tapsanakin, että ei se niin löhöloma ollutkaan, kuin mitä kuvittelin. Mutta salille sinkosin ihan omasta tahdosta ja ihan hyvissä fiiliksissä hain joulupumppia lihaksiin. :)

Nyt yritän henkisesti valmistautua siihen, että kärvistely alkaa ensi maanantaina. :D No ei vaan oikeasti ihan hyvillä mielin odotan, että dieetti alkaa. Jotenkin mulla on sellainen vahva uskomus, että tää dieetti tulee menemään helposti ja omalla painollaan. Kuvittelen siksi näin, koska nyt on jo kokemusta siitä millaista kisadieetillä on ja mitä se edellyttää. Tällä kertaa ei ole myöskään ensikertalaisen odotusta mukana. Mutta jännitystä on! Mua jännittää jo nyt! :D

Dieetti kestää 14 viikkoa plus viimeistelyviikon. Eli nyt on kyseessä lyhyt dieetti! Mua jännittää toimiiko mun aineenvaihdunta yhtä hyvin kuin viimeksi. Viime kerralla paino lähti alas vauhdilla ja sitten sitä ylläpidettiin ja kahdella vikalla viikolla tapahtui seuraavat suuret painon putoamiset. Ja ne rasvat oli niin alhaalla, että vieläkin ihan häkellyttää! Lavalle mennessä kropassa oi vaivaiset 7,5% rasvaa. Hienoa. Viimeksi se 19 viikkoa riitti siis todella hyvin. Tuleva dieetti on kuukauden lyhyempi. Jännittää, että lähteekö rasva yhtä helposti kuin viimeksi.

Mua motivoi se, että dieetti on lyhyempi kuin viimeksi. 14 viikkoa aikaa kiristyä ja se vedetään täysiä. Varmastihan se nälkä tulee, mutta olen jotenkin asennoitunut niin, että luulen sietäväni sen paremmin. Vaatiihan dieetti aika lailla pääkopan kuria ja sillä on varmasti vaikutusta miten asiaan asennoidun. Yritän suhtautua tulevaan dieettiin niin, että se on vaan yksi pikku juttu muun elämän ohessa. Tällaisilla mietteillä lähden vetämään viimeistä viikkoa ennen kiristelyn alkamista. :)

Joulun viettoon!

Tänään kävin rykäisemässä vielä viimeisen treenin ennen joulun viettoon rauhoittumista. Aluksi näytti, että saan huhkia salilla aatonaattona aivan yksinäni. Mutta pikkuhiljaa muitakin treenareita ilmestyi painoja nostelemaan. Mulla oli vuorossa sellainen setti joka sisälsi habat, ojentajat ja vatsat.

Nyt on sellainen olo, että koko kroppa on levon tarpeessa. Ramaisee. Maanantaina tein jalat ja kävin hieronnassa. Hieronnan kohteena olivat pääasiassa kallonpohja, hartiat, yläselkä, olkapäät ja olkavarret. Täytyy kyllä kehua, että oli kyllä tarpeeksi kovaotteinen työntekijä! Tiistaina rääkin sai olkapäät ja selkä ja tänään oli vielä pienemmät lihasryhmät ja vatsat. Että alkuviikkoon on saatu jo melkein koko kroppa käytyä läpi, joten ei ihmekkään, että nyt tuntuis olevan lepopäivän paikka. 

Ihanaa kun voi jouluna höllätä rauhassa. Jos huvittaa niin ehkä jotain pientä ulkoreippailua voisi harrastaa. Ja varmaan viikonloppuna sitä tekee mieli jo mennä tekemään viikon vikat treenit. 

Mutta nyt pakkaan viimeisetkin romppeet ja suuntaan kotikonnuille joulun viettoon! Hyvillä mielin ja väsyneenä on kiva pysähtyä ja levätä rakkaitten ihmisten seurassa. Joulusuunnitelmiin kuuluu paljon lepoa, maukasta ruokaa ja ihania ihmisiä. Suklaat tosiaan täytyy tänä vuonna skipata, mutta ehkä parempi niin... :)

Rauhallista joulua ja maukkaita ateriahetkiä kaikille! :)

Arjen kuvioita - mitä fitness vaatii?

Elämässä on nyt aika täyteläinen ajanjakso meneillään. Päivät kuluvat fysioterapian työharjoittelussa ja illat kuluvat pääasiassa joko treenaten tai kavereita nähden. Joka viikonloppu on ollut myös menoja, tapahtumia, juhlia tai töitä. Lisäksi on monia pieniä tehtäviä, jotka on vaan hoidettava. Luvassa on treenien lisäksi myös suuria muutoksia muilla elämän osa-alueilla, joten nekin verottavat ajatustyötä ja vaativat käytännön järjestelyjä.

Välillä mietin, että miten sitä ehtii tekemään kaiken mitä haluaisi tehdä. Aina sitä ei ehdikkään. Yhdellä viikolla en kerennyt tekemään ainuttakaan aerobista lenkkiä. Ihan totta. Jostain oli tingittävä ja asioita oli priorisoitava. Edellisellä off-kaudella mulla ei ollut yhtään aerobista. Kisojen jälkeen niitä on ohjelmassa ollut 3 per viikko, jotta kunto ei pullahtaisi ihan mahdottomuuksiin. Jos kiinnostaa niin paino on tällä hetkellä suurin piirtein sama kuin toukokuussa dieetille lähdettäessä. Valmentaja sanoi, että kunto on hyvä mutta yhtään en saa enempää pehmentyä. :D Jotain massaa on varmaan nesteen lisäksi tullut, rasvaa tai lihasta. Toivotaan, että puhdasta pihviä on tullut edes vähän lisää, vaikka ihan älyttömiä taikatemppuja ei parissa kuukaudessa ehditä tekemään.

Mutta tosiaan, arki on niin kiireistä, että aika ei riitä kaikkeen. On ehkä mietittävä mistä pitäisi luopua tai mistä voisin vähän tinkiä ja joustaa. Sillä yhdellä viikolla hätäratkaisu oli siis se, että jätin aerobiset välistä. Nyt olen saanut aerobiset parhaiten tehtyä niin, että olen sopinut lenkin jonkun kaverin kanssa. Samalla ylläpitää ihmissuhteita ja hoitaa välillä nihkeältä tuntuvat aerobiset alta pois, nerokasta!

Monta viikkoa jatkuneen höyrypäisen touhuamisen vaikutukset tuntuvat kyllä kropassa. (Siis treenien lisäksi kaikki muu arjen touhuaminen. ) Eräs lauantaina olin töissä seisten 6 tuntia ja kun pääsin kotiin, olin niin väsynyt, etten jaksanut edes syödä vaikka nälkä jo kurni. Haloo, minäkö en jaksa muka syödä?! :D Harvoin on tuollainen tilanne. En ole pitkään aikaan ollut niin väsynyt kuin tuolloin. Pienen pötköttämisen jälkeen nousin kyllä tekemään ruuat. Silloin olin juuri suunnitellut niitä aerobisia ja aamutreenejä viikonlopulle, mutta kuinkas kävikään. Oli pakko huilata. 

Kiireen lisäksi voimia verottaa hieman liian lyhyet yöunet. Nukun kyllä sikeästi, mutta nukkumaanmeno on venähtänyt turhan monta kertaa liian myöhäiseksi. Kun aika on rajallinen ja asioita täytyy jättää välistä, niin pari asiaa mulla on joista en halua joustaa. Ensimmäisenä tulee yöunet. Silti se tuntuu olevan asia, josta tulee kiireen keskellä tingittyä. Uni jos mikä on tärkeää ja hektisen elämän keskellä ponnistelenkin, jotta saan mentyä ajoissa nukkumaan.

Toinen asia jonka suhteen olen tarkka on tietysti treenit ja ruoka. Ja tässä lajissa näissä asioissa täytyykin olla tarkka. Voi olla, että joulua ennen on pakko karsia vapaaehtoisista menoista ja keskittyä siihen, että velvollisuudet ja lajin vaatimat asiat ehtisi edes tehdä. Elikkä koulu ja fitness - työharkka ja lajiharrastus.

Lajina fitness vaatii harrastajaltaan paljon. Näin ainakin itse määrittelisin. Fitness vaatii sitoutumista ja aikaa. Lajina se vaatii vuorokauden aikana huomiotasi usein. Se vaatii huomiota jokaisella aterialla ja jokaisella kerralla kun olet urheilemassa.

Lajin suurin ero muihin urheilulajeihin on omasta mielestä juuri tuo ruokailu. Voit olla nopea, taitava ja vahva, vaikka söisitkin epämääräisesti. Toki muissakin lajeissa ravinnolla voidaan optimoida lajin vaatimia ominaisuuksia, mutta fitneksessä ruokailulla on suuri rooli päivittäisessä elämässä. Laji on todellakin 24/7 fitnesstä. Alkaen aamupuurosta, treeneihin, iltapalaan ja seuraavan päivän eväiden valmisteluihin.

Joskus ehtii treenata vasta iltamyöhäisellä.

Mielestäni fitness vaatii harrastajaltaan myös vaivannäköä ja suunnitelmallisuutta. Itse suunnittelen usein lähes koko viikon ruokailut etukäteen. Paistan kerralla suuremman satsin lihoja ja tiedän tasan tarkkaan milloin seuraava annos on tehtävä. Seuraava kokkauskertaa ennakoin käymällä edellisenä päivänä kaupassa, jottei samana päivänä tarvitse suorittaa niin montaa eri urakkaa. Välillä putoan kylmään todellisuuteen, kun illalla huomaan, että seuraavan päivän riisit tai pastat on keittämättä, eikä töihin tai menoihin näin ollen ole eväitä. Ei muuta kuin hella kuumaksi ja nopein vaihtoehto tulille (täysjyvä rakettispagetti, keittoaika 6min :D ).

Satunnainen poikkeaminen ruokavaliosta, cheat meal tai kerran unohtunut aerobinen tuskin kokonaisuutta kaataa. Mutta pidemmän päälle jos poikkeamia tulee enemmän ja enemmän, ei arki ole enää niin rutiininomaista. Mielestäni juurikin nuo rutiinit kuuluvat lajiin ja tekevät siitä omanlaisensa. Itse koen löytäneeni keinon tasapainotella muun elämän ja fitness-lajin vaatiman huomion kanssa. Tuntuu, että lajin vaatimat rutiinit ja toimenpiteet uppoavat hyvin omaan arkeeni. Tosin kiireisen elämänvaiheen keskellä tasapainottelu on haastavampaa, kun tuntuu, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken.

Cheat meal kaikilla majoneeseilla.

Vähän ehkä ristiriitaista, mutta en suosittelisi lajia kovinkaan monelle. Mielestäni hyvinvointia tukevaa liikuntaa ja ruokailua voi harrastaa ilman kisalavoille kiipeämistä. Kuitenkin koen, että laji sopii hyvin just mulle. Olen aina ollut kilpailuhenkinen ja sinnikäs mitä tulee urheilun suhteen. Kun jotain testiä on menty tekemään niin se on sitten tehty täysillä. Saliharrastukseen pariin löysin aikoinaan lentopallon ja fysioterapia opintojen kautta. Salilla heiluminen on aina ollut mulla jäätävää treenaamista. Kovaa treenaamista. Se on tullut luontevasti. Olen nauttinut kovasta ja rankasta liikunnasta. Ja olen halunnut mennä salille. Se ei ole koskaan tuntunut pakkopullalta. Teoriakokeisiin lukiessani, saatoin palkita itseni sillä, että sain tietyn kappaleen luettuani mennä treenaamaan.

Terveellinen ruokavalio alkoi kiinnostaa jossain kohtaa teini-ikää. Kun saliharrastuksesta tuli aktiivista, rupesin kiinnitämään huomiota ruokailuun myös siltä kantilta, miten voin optimoida treenituloksia. Eli kun kisapäätöksen tein ja siirryin ruuan päivittäiseen punnitsemiseen, ei siirtyminen ollut suuri harppaus. Se tuntui luontevalta jatkolta aikaisempaan elämäntyyliin nähden.

Jotkut väittävät, että laji vaatii myös kurinalaisuutta. Nyt voin yhtyä tuohon väitteeseen. Kun Lahden kisojen jälkeen mieleni teki syödä jatkuvasti leipää ja herkkuja, minun todella piti koulia itsestäni se kurinalaisuus esiin. Vaati päättäväisyyttä ja sitoutumista, että aloin taas tekemään valintoja, jotka tukevat tavoitettani, tässä kohtaa kevään kisatavoitetta. Se kuuluisa kurinalaisuus on nimittäin aikaisemmin mielestäni ollut melko helppoa. Mutta kisojen jälkeen nälkä ja kärvistely, jota dieetin aikana oli kokenut, tuntui vaativan vastapainoksi vähän herkuttelua. Siitä herkuttelu/runsasruokaisuus -moodista pois pääseminen vaati kyllä minultakin päättäväisyyttä ja itsehillintää. Todella.

Tiukan linjan noudattaminen helpottui, kun virallisesti tein päätöksen kisata keväällä. Päätöksen jälkeenkin muutamia kertoja tuskailin tarkassa ruokavaliossa pysymisessä. Nyt linjan pitäminen tuntuu jo kevyemmältä ja olen päässyt rutiineihin kunnolla kiinni. Tavoitteen asettaminen ja tavoitteeseen pyrkiminen potkivat minua eteenpäin. Minulla on kuitenkin kova hinku olla kuivassa kunnossa myös keväällä ja tiedän, että kaikki riippuu minusta. Kukaan ei syötä minua tai liiku puolestani, duuni on tehtävä itse. Peukut pystyyn, että kroppa toimii samoin kuin viimeksi ja aineenvaihdunta pelaa. Se on käytännössä ainut asia mihin ei pelkällä tahdonvoimalla voi vaikuttaa.

Tällä hetkellä fiilis on siis päättäväinen. Olen tehnyt päätöksen, asettanut tavoitteen. Arjen valinnat ja teot tukevat tavoitteeni saavuttamista. Arki on siis päivittäistä päätöksen tekoa. Nyt syödään ja treenataan kovaa jouluun asti. Treenit kuntosalilla kulkevat loistavasti! Tunnustelen lihastuntumaa ja saan jotenkin niin paljon aina salitreenistä irti. Lihasrääkin lisäksi saan urheilusta paljon iloa ja hyvää oloa, mikä tukee omaa hyvinvointiani. On ihmeellistä miten stressinaiheet ja murheet unohtuvat totaalisesti liikkuessa. Tää juttu sopii mulle.

Jouluna sitten jouluruokia, mutta suklaat jää tänä vuonna välistä. JA jos kiinnostaa, niin dieetti alkaa tammikuussa...! Enää  vajaat 3 viikkoa kunnes kiristellään! Huii! :D