Fitfarmin pikkujoulut ja hiilarilisäyksiä

Hellou pitkästä aikaa! Kerrataas vähän syksyn kuulumisia ja mitä viime aikoina olen puuhastellut.

Viime viikonloppuna oli taas tiimin yhteinen treenipäivä ja illalla sitten Fitfarmin pikkujoulut. Minä ja kohtalotoverini Mari mentiin tietysti takareisi-pakara-ryhmään salilla. Mukava pumppi ja polte saatiin ja ennen kaikkea oli hyvä meininki yhdessä reenatessa!

Iltapäivällä istuttiin valmentajan kanssa ja jutusteltiin elämästä ja kuolemasta. Okei, ei kuolemasta mutta elämästä, reenistä ja ruuasta. :D Tehtiin taas pikku lisäyksiä päivittäiseen ruokavalioon. Suomeksi: lisää hiilaria. Hiilihydraatteja on lisäilty tässä pitkin syksyä ja musta tuntuu, että kaikki vaan uppoaa.


Valmentajan sanoin kunto on siisti, joten ei tässä tosiaankaan ole ehtinyt kauheata bulkkikuntoa vieläkään kasvattaa. Pääasia, että ravintoa on riittävästi, jotta lihaksilla on tarpeeksi rakennusaineita kasvuun. Ylimääräinen rasva pitäisi kuitenkin dieetillä polttaa pois. Mulla rasva on kerääntynyt tasaisesti ympäri kroppaa. Niin sanottua ongelmakohtaa mulla ei rasvankertymisen suhteen ole, vaikka omasta mielestänihän kaikki rasva tulee tuohon keskivartaloon. :D Mutta on se uskottava, se on tasaisesti ja siististi ympäri vartaloa.

©Tomi Rehell

Rasvaprosenttia en ole viime aikoina käynyt mittaamassa, joten tarkkoja lukuja en tässä kohtaa voi heitellä. Olen myös tietoisesti pyrkinyt välttämään turhaa vaa'alla käyntiä ja painoa tuleekin lähinnä tarkkailtua siinä mielessä, että eihän se vaan lähde laskuun. Painonnousu ei näköjään olekaan niin helppoa. :D Ruokaa on, mutta seuraavalle kilolukemalle pääsy tuntuu hyvin kaukaiselta. No katsotaan tämän lisäyksen jälkeen, jos saataisiin uusia lukuja vaa'alle. Aineenvaihdunta pelaa ja kroppa toimii, niin mikäs tässä! :)

Palataan takaisin viime viikonloppuun. Ennen pikkujouluja kävin myös zekkaamassa yhdet mahdolliset kisabikinit. Ja niinhän siinä kävi, että bikinit lähti mun matkaan! Biksut on aivan ihanat, mutta vähän saan jännittää mahtuuko yläosa varmasti, kun nämä eivät olleet mittatilaustyönä juuri minulle tehdyt. No sen näkee sitten lopullisesti vasta dieetillä, kun kroppa tiivistyy ja rasvat ovat pienissä lukemissa.


Illalla suunnattiin Tampereen hotelli Torniin viettämään Fitfarmin pikkujouluja. Oli ihanaa ja vähän hassuakin nähdä kaikki tutut jumppapirkot pikkumustat ja korut päällä, kun yleensä tulee tavattua trikoot jalassa. :D Kaikki olivat niin hienoina ja Rehellin Tomi otti paikan päällä kuvia juhlakansasta.

©Tomi Rehell

Pöytä notkui perinteistä Fitness ruokaa riisiä ja kanaa, mutta ei mitään perustasoa vaan astetta maukkaampaa ja mehukkaampaa. Kanan rintafileet olivat super meheviä ja maustettujen kasvisten ja salaattien lisäksi tarjolla oli herkkusuille myös kastiketta ja lämmintä, tuoretta leipää! Ihan voitakin oli! Leipä taisi olla ainakin meidän pöydässä yksi parhaista herkuista. :D Kahvien ja makeitten suklaakakkusten jälkeen oli ohjelmaa. Stan up koomikko nauratti parhaansa mukaan ja ohjelmaan mahtui pieniä leikkejä ja huutokauppakin.

Ihan oikeaa suklaista herkkuakin tarjoiltiin fitnesspiireissä!;)

Kun väsymys jo hiipi nurkan takaa, meidän Jyväskylän poppoo lähti ajelemaan kotiin päin. Kiitos turvalliselle kuskille Hannalle ja Marille joka piti seuraa kuskille, kun minä simahdin uneen matkalaukkuun nojaten takapenkillä. Kivat kemut oli ja kivoja kuvia jäi muistoksi! Kiitos team Fitfarm ja ihanat tiimitoverit! <3

Motivaatiobuusti

Viime viikonloppuna Jyväskylässä kisattii karsintapaikoista Lahdessa järjestettävään Nordic Fitness Expoon. Kun en itse kisaa tänä syksynä, niin olin sitten kuluttamassa Paviljongin penkkejä ja jännittämässä tuttujen kisamenestystä katsomon puolella. Lavalla oli paljon tuttuja ja suurinosa pärjäsikin ihan älyttömän upeasti! Onnea kisamenestyksestä ja zemppiä vielä Lahteen! :)

Isot miehet lavalla.

Sanoisin, että ainakin sain hirveän kisakuumeen! Mutta myös paljon motivaatiota. Lähdinkin vielä sunnuntai-iltana viikon vikalle jumpalle, joka meni kyllä niin perille kuin olla ja voi vaan.

Viime viikkoina reenit ovatkin olleet pääsääntöisesti aika huikeita. Ensi viikolla mulla olisi lepoviikko vuorossa ja toivon todella, että maltan ottaa kevyesti. Vanha rakas lentopallo on myöskin pyrkinyt takaisin mun elämään ja olenkin käynyt läpsyttelemässä palloa. Vaikka salia ei voita mikään, niin kyllä tuo pallolaji on lähellä sydäntä. Ihanaa vaihtelua on ollut tuo pelaaminen. Täytyy tässä kuitenkin tarkkailla, ettei olkapää ala läpsyttelystä oirehtimaan pahasti, jottei salitreeni kärsi.

Tosiaan omat kisasuunnitelmat ovat vielä himpun verran auki. Lähinnä se että milloin. Vähän on väläytelty ajatusta syksystä 2018. Tässä olisi hyvin aikaa kerryttää pihviä. No mitään ei ole lyöty lukkoon. Se on varmaa, että kova reeni jatkuu ja halu kehittäyä on kova! :)

Tiimipäivä

Eilen pyörähdettiin taas vaihteeksi Tampereella tiimin päivillä. Lähdettiin perinteiseen tapaan Jyväskylän mimmien kanssa yhtä matkaa ja päästiin heti höpisemään kaikkia fitnessjuttuja.

Tapasin valmentajaa ja mua jännitti taas niin hirveästi näyttää omaa kuntoa. Harri sanoi, että mulla on siisti off-kunto, jee! Jotkut asiat uskoo vasta sitten, kun joku ammattilainen sen ääneen toteaa. Kiitti Harri! :) Reidetki vielä kuulema lohkeaa, jipii!

Olin kyllä niin tyytyväinen, että kunto on pysynyt siistinä. Jotenkin olen taas paljon levollisemmin mielin, kun sain ammattilaisen näkemyksen asiaan. Ja sitähän jo edellisessäkin tekstissä sanoin, että haluan pitää kunnon siistinä niin, että välillä on varaa joustaa ruokavaliossa. Hyvin on siis suunnitelma toteutunutkin. :)

Päädyttiin kaikki Jyväskylän fitnessmuijat treenaamaan olkapäitä. Oli kyllä huikean hyvä treeni! Ensinnäkin on ihan kiva välillä treenata isommallakin porukalla ja toiseksi, ihanaa välillä kun joku muu ohjaa treenin!:D Sain taas hyviä vinkkejä ja tekniikan hiontaa. Innolla odotan, että pääsen ensi viikolla testaamaan uusia juttuja omassakin treenissä!

Kauppakierroksen ja ruokailun jälkeen käytiin kuuntelemassa vielä Vertti Harjuniemen luento. Sain taas muutaman hyvän jutun mietittäväksi. Kaiken kaikkiaan reissu oli taas niin onnistunut ja kotimatkalle lähdin hymy huulilla. Maisteltiin kotimatkalla Quest Barin limited edition pumpkin pie patukkaa ja voin vaan sanoa, että oli niin suussasulavaa! Makea loppu makealle päivälle! ;)

Back to Jyväskylä!

Hellurei! Meitsi on asettunut taas takaisin Jyväskylään ja viimeiset urakat opintojen eteen ovat täydessä vauhdissa. Puhkun hirveästi intoa, kun mulla on uusi koti niin hyvällä paikalla ja kämppä on todella valoisa!

Valoisalta näyttää elämä muutenkin. Treenit pyörii hyvin ja haluan korostaa, että todella hyvin! Nyt kun ei tarvitse sovittaa treeniaikoja vuorotyön mukaan, olen todella nauttinut siitä, että saan treenata juuri silloin kuin haluan. Opinnäytetyön tekemisessä on se hyvä puoli, että olen aika lailla itse omien aikataulujeni herra.

Valoisa koti, valoisa tulevaisuus.

Viime aikoina olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että mulle sopivin puntti ajankohta on iltapäivä-ilta-akselilla. Aamuisin tykkään käydä lenkillä, mutta salitreenistä saan enemmän irti päivän edetessä pidemmälle. Tuntuu, että olen jotenkin enemmän hereillä ja valmiina treeniin iltapäivän ja alkuillan aikoihin. Tämä tietysti sopii mun kunnianhimoiseen tavoitteeseen, että panostan opiskeluihin aina aamupäivisin.

Aerobista tosin ei nyt tule paljoa harrastettua, muuta kuin hyötyliikuntaa. Tosin nyt on ollut niin kauniita syysaamuja, että pakkohan tonne Jyväsjärven rantaan on päästä nauttimaan auringosta! :D

Tämän hetken tilanne muistuttaa minua aikaisemmistakin opiskeluvuosista. Muistan kun joskus luin koulun kirjastolla tenttiin ja palkinnoksi sain mennä salille. Esim. luen tämän kappaleen ja sen jälkeen saan mennä salille. Tai luen kello kolmeen asti ja sen jälkeen saan lähteä treenaamaan. Treeni toimi mulla koulunkin suhteen eräänlaisena motivaattorina. Salitreeni oli kuin itsensä palkitsemista ahkeran opiskelun jälkeen. :D Se oli ja on edelleen mun omaa aikaa, treeniaikaa josta todella nautin. Liikunta on mulle sellaista kivaa vapaa-ajan vietettä! ;)

Kuvat on mun ekalta kisadieetiltä. Sanoisin että reidet oli aika kireet. :D

Ruokailun suhteen tuntuu, että nyt taas helpottaa kun tasaisempi arki alkoi. Kesällä tuntui, että olin välillä vähän sekaisin onko nälkä vai ei. Tai ainakin töissä mulla oli aina nälkä. :D Vuorotyön piikkiin laitan aika paljon. Kyllähän työkaverit ekan kerran kummeksui mun valkuais-puuro-komboa, mutta taisivat tottua mun outoihin tapoihin. :D (Oikeasti kokeilkaa! Eli munan valkuaista ja kaurapuuroa!)

Kesällä pyrin siihen, että viikonloppuna herkutellaan ja viikolla ei. Kyllä muuten maistui pizza ja Ben&Jerry's! Ei niitä ns. turhia kesäkiloja tainnut hirevästi kuitenkaan tulla, kun eilen salilla eräs tuttu tokaisi, että sullahan on vielä vyötärö tallella. :D

No joo. Eli painossa on varaa vielä muutama kilo tullakin lisää, mutta pyrin pitämään kunnon mahdollisimman siistinä. Sillain että on varaa välillä joustaa ruokavaliossa. Tavallaan säilyttää eräänlainen rentous ruokailussa off-kaudella, mutta kuitenkin ylläpitää pitkäjänteistä treeniä tukevaa ruokavaliota. Tuntuu, että nyt voisin sanoa olevani palautunut kisadieetistä. Ruoka maistuu, reeni maistuu ja olo on hyvä.

Hiilihydraatteja lisättiin jokunen viikko sitten ja aluksi tuntui, että apua mähän turpoan ja aamupala tuntui järkyttävän isolta. Nyt kuitenkin olen jo vähän eri mieltä. :D Loppujen lopuksi pienet lisäykset tuntuivat todella isoilta, vaikka olivatkin oikeasti ihan kohtuullisia lisäyksiä. Ehkäpä siinä mieli teki tepposet ja sitä kuvitteli pullahtavansa. Edelleen säästän herkkuhetket viikonloppuun ja arkena sykitään tiukemman linjan mukaan.

Mini-minä vuosi sitten dieetillä.

Hauskaa on tällä viikolla ollut myös se, kun olen päässyt takaisin Jyväskylän salilla käymään. Välillä on ihan hyvä käydä muualla treenamassa, siitä saa ihan uutta virtaa, kun treenaa eri ympäristössä! :) Katotaan parin kuukauden päästä mun täytyy käydä visiitillä jossain muualla salilla, kun alkaa sama ympäristö tökkimään. :D Onneksi Jyväskylä on urheilijan paratiisi ja täältä löytyy saleja vaikka muille jakaa. :D

Eli summa summarum. On kivaa olla taas Jyväskylässä, kivaa kun arki lähtee pyörimään, ihanaa kun on ruokavaliossa lisää hiilihydraattia ja ihanaa kun treeni kulkee! Vielä kun saan kämppään kunnon sängyn, niin voin todeta, että lepo ja unikin saa vähän ihanuutta lisää. (t. patjalla vielä reilu viikon majaileva :D )

Vuosi sitten tälläinen synttärikakku...

...Tänä vuonna tämmöinen kakku!

Mainitsemisen arvoista on vielä se, että juhlin viime viikolla synttäreitäni. Okei se ei ollut se juttu, vaan se, että mulla oli ihan oikea synttärikakku! Paras ystäväni lupasi leipoa mulle kakun ja melkein taas itkin kun se oli musta niin ihana ajatus! :D Vuosi sittenhän olin mun ekalla kisadieetillä, eikä synttäripäivänä herkkuja syöty. Synttärikakun korvikkeena toimi silloin kasa munakasta ja parsakaalia. Mutta kyllä kuulkaas sekin maistui! :D

Ihanaa syksyn alkua kaikille! xoxo

Milloin seuraavat kisat?

Huhtikuun kisamenestyksen jälkeen multa on kyselty paljon millon on seuraavat kisat. Siinähän kävi niin, että Fitness Classicista sain siis syksyksi suoraan karsintapaikan Lahteen yleisen sarjan SM-kisoihin. Eli sen kuin painelisin suoraan Lahteen kisaamaan. Mikä hieno mahdollisuus! ...jota en tällä kertaa käytä.

Elämähän on valintoja ja tällä kertaa päätin, että kisasyksy saa jäädä välistä. Vaikka se onkin upea mahdollisuus mennä suoraan kisoihin ilman karsintoja, niin tässä elämänvaiheessa se tilaisuus jätetään nyt käyttämättä. 

Se hetki kun voitin junnuissa SM hopeaa. 

Minähän opiskelen tällä hetkellä fysioterapiaa. Tai siis olen opinnäytetyötä vaille valmis opinnoissani. Syksyn projektina mulla toimii siis kisadieetin sijasta opinnäytetyö. En halunnut olla kisadieetillä ja stressata opparista samaan aikaan. Valitsin siis opinnäytetyön tekemisen. Treenaaminen ei lopu koskaan, mutta opintoaika loppuu. Meikäläinen siis painii opintojen loppusuoralla syksyn ja kisaa vasta sitten seuraavan kerran, kun paperit on pihalla. :)

Ilmottauduin Lahteen huoltojoukkoihin lavan taakse, vaikka hetken mietin käännänkö vaan veistä haavassa. Olla nyt huoltamassa kisoissa, joissa itse voisi olla lavalla. Päätös jättää syksyn kisat välistä oli tosi vaikea. Lahdessa olisi yleisen sarjan SM-kisojen lisäksi ollut vielä junnu cup, jossa olisin voinut juniori ikäisenä vielä viimeistä kertaa kilpailla. 

Kuitenkin, nyt kun päätöstä olen kerennyt pari kuukautta sulatella, se tuntuu juurikin oikealta. Kroppa ja mieli tarvitsivat lepoa ja kunnon palautumisen vuoden dieettirytäkästä. Joten nyt sitä lepoa ja palautumista on annettu. 

Snäpissä jo aikaisemmin julkistinkin päätöksestä syksyn kisojen suhteen, mutta tässä se nyt siis vielä teille rakkaat lukijat. :) Habaniemi jatkaa kovaa reeniä ja seuraaviin kisapäivämääriin palataan sitten kun opinnot on paketissa! :) Treeni-iloa! :) 

Ps. Jos kiinnostaa niin mun menoa voi siis seurata snäpissä haailona ja instan puolella ilonahaapaniemi. :)

Miten olen palautunut kisadieetistä?

Kisoista on nyt suurin piirtein kaksi kuukautta. Joskus joku aina kysyy multa miten olen palautunut kisoista. Syksyn kisarupeaman jälkeen, kun tuo kysymys kysyttiin, olin vähän kujalla, että mitähän tässä nyt vastaisi. Hyvin, kai? :D Ruoka maistui, reeni maistui ja takaraivossa jyskytti houkutteleva ja kiehtova ajatus kevään kisoista. Fiilis oli mahtava ja olo hyvä.

Aikani jahkailtua päätin mennä keväälläkin kisoihin, koska arvelin, että enemmän mua jäisi kaduttamaan jos en menisi. Sisimmässäni tiesin kyllä jo heti Lahden kisojen jälkeen, että aion kisata keväälläkin, koska olin ihan täpinöissäni koko ajatuksesta! Tein kyllä hyvän ratkaisun. Kevään kisat oli menestykäs reissu, kannatti käydä!:D

Kun päätös oli julkistettu, olin ihan virallisesti lähdössä taas kisaamaan. Siinä kohtaa katse oli jo tulevassa. Tarkoituksena oli pitää lyhyt off-season (pari kuukautta) ja ylläpitää kunto siistinä. Tammikuussa sitten strattasi lyhyt 15 viikon dieetti ja sitten sitä oltiinkin taas valmistautumassa kisoihin!

Tätä dieettiä kutsuin dieetti kakkoseksi. Vaikka syksypuolella olikin kaksi kisapäivää oli se kuitenkin sitä yhtä ja samaa dieettipötköä. Ensin 19 viikkoa Jyväskylään ja heti perään 3 dieettiviikkoa Lahteen. Yhteensä 22 viikkoa.

No tämä dieetti kakkonen vaikutti helpolta siivulta. Vaivaiset 15 viikkoa vähän ehkä kärvistellen. Sanoisin kuitenkin, että tämä dieetti oli haasteellisempi kuin edellinen. Vertasin kaikkea edelliseen dieettiin. Ton ja tän verran hiilaria oli edellisellä dieetillä ja nyt on tän ja ton verran. Näin monta aerobista ja näin monta kiloa oli tippunut jo tähän mennessä.

Dieetillä tunnelmat olivat yhtä vuoristorataa. Zemppasin ihan tietoisesti itseäni ja harjoittelin tarkoituksella positiivisia ajatuksia. Välillä oli niin mielettömän huippua ja välillä sitä vain odotti, että pääsisi jo syömään niin, että napa naukuu.

Niin eli mun piti kertoa siitä miten olen palautunut. Halusin kerrata vähän ensin mitä kaikkea ennen kisapäivää oli, jotta helpommin ymmärrettäisiin, miksi myös kisoista palautuminen voi vaatia aikaa. Kisoja ennen on siis luonnollisesti useita viikkoja kisadieettiä. Eli ei vain kisoista palautuminen, vaan kisadieetistä palautuminen, niin kuin otsikossa jo mainitsinkin. 

Niin eli miten mulla meni kisojen jälkeen? Miten palauduin?

Ruokailun suhteen tuntui, että hain ja etsin sopivaa tasapainoa. Enää ei tarvitse niin sanotusti sietää nälkää, mutta en halunnut pullahtaa syöttöpossuksikaan. Ja kuitenkin pitäisi syödä riittävästi, jotta lihaskasvua pääsee tapahtumaan. Välillä annoinkin itselleni luvan vetää jäätelöä ja leipää niin, että tuli ihan kunnolla ähky. Tuntui, että tarvitsin ja ansaitsin kunnolla ääripäitä ruokailun suhteen vastapainoksi kurinalaiselle dieetille. Nyt voin kahden kuukauden jälkeen sanoa, että koen löytäneeni sopivan tasapainon arkeen. Ruokailun runko on koko ajan ollut terveellinen, mutta nyt mukaan mahtuu myös herkkupäiviä.

Oli outoa totutella ns. "normaaliin elämään". Pikkuhiljaa kroppa alkaa pehmetä kireästä kisakunnosta ja hiilarin lisäyksen myötä nestettä sitoutuu kroppaan enemmän. Peilistä ei enää kurki kisakireä mimmi ja omaan silmään tuntui, että olen lössähtänyt ihan tankiksi. :D Miten sitä oma silmä huijaakin niin kovasti. 

Tässä kohtaa haluan muistuttaa, että vuoden sisään olin ollut yhteensä 37 viikkoa kisadieetillä. 37/52 eli suurimman osan vuodesta. Tähän mahtui 3 kisapäivää. Kisoihin valmistaudutaan monta viikkoa, niin onhan se loogista, että myös siitä palautuminen voi viedä useamman viikon. Tai kuukauden, tai kuukausia. Tämä on niin yksilöllistä hommaa ja muistutan, että tämä on vaan mun vinkkelistä kerrottua! :)

Yksi vuosi siälsi yhteensä 37 viikkoa kisadieettiä, kolme kisapäivää, 4 kilpailua lavalla ja muistoksi jäi 3 pystiä.

Eli olen pidemmän aikaa katsellut peilistä hyvinkin kireäksi tiivityvää kroppaa ja tottunut siihen peilikuvaan. Pikkuhiljaa alan tottua tähän ns. normaaliin elämään ja pelikuvaan. Kovasti mua on piristänyt edelleen ihmisten positiiviset kommentit ja kehut. Ja eihän ne lihakset sieltä mihinkään katoa, rasvaprosentti se siellä vaan vähän nousee. Ja hyvä niin. Kisakunnossa on ihan ok olla 7-8 rasvaprosentti, mutta arjessa se saa ollakin enemmän. 

Niin, nyt olen löytänyt sellaisen sopivan tasapainon ruuan suhteen. Edelleen syön terveellisesti ja säännöllisesti. Viikonloppuna voi sitten pitää herkkuhetken ja siihen ei muuten terveellinen kokonaisuus kaadu.

Treenien suhteen kisadieetistä palautuminen on mennyt niin, että salille palasin jo heti kisojen jälkeisellä viikolla. Ai että reeni maistui! Ainoastaan flunssan vuoksi taisin vapun jälkeen olla 5 päivää poissa treeneistä. 

Toissa viikolla jälkapäivänä sitten ihmettelin, kun en saanut oikein tehoja irti. Sitten tajusin, etten ole muistanut pitää kevyttä lepoviikkoa. Flunssan aheuttamia poissaoloja lukuunotamatta. Mutta jos on pää täynnä räkää ja kurkkua kipeä, niin elimistöhän ei silloin lepää samoin kuin terveenä. Niimpä päätin pitää koko loppuviikon täys lepoa salilta. 

Se kannatti! Seuraavalla viikolla painelin rautojen kanssa menemään ihan liekeissä. Normaalistihan kierrätän reeniviikkoja niin, että neljä viikkoa reeniä ja viides viikko kevyt tai lepoviikko. Nyt homma rullaa samoin ja hyvin rullaakin. 

Muutamia päiviä ennen kisoja otettu kuva, huhtikuun alkua.

Kuva otettu heti kisojen jälkeisellä viikolla, taisi olla jopa eka reeni kisojen jälkeen!:)

Kuva toukokuun loppupuolelta.

Ja nämä kaksi otettu tällä viikolla, kesäkuun puolessa välissä.

Fyysisesti mulla ei ole ollut ongelmia palautumisen kanssa tai ylipäätään dieetin kanssa. Mulla ei ole ollut mitään terveysongelmia kisaamisen vuoksi ja kroppa on toiminut kuin unelma kaikissa viimeistelyissä ja valmisteluissa. Tottakai kroppa siis palautuu kovasta fyysisestä kisavalmistautumisesta ja kaikki fysiologiset muutokset kehossa alkavat palautua normaaliin arki-tilaan. Sanoisinkin, että mulla nämä 2 kuukautta ovat menneet tietoisesti enemmänkin henkisen puolen palautumisena. 

Kaikki se onni ja ilo, kun kova työ palkittiin, tuntui ja tuntuu edelleen hyvältä. Kisakunnosta luopuminen tuntui puolestaan hieman haikealta. Reenit pyörii kovaa ja nautin edelleen treenaamisesta. Oma silmä alkaa nähdä tämän hetken kunnon realistisesta näkökulmasta ja olen oppinut katsomaan tätä Ilonan peilikuvaa hymyillen. 

Otsikon kysymykseen "miten olen palautunut kisadieetistä" voisin vastata, että pikkuhiljaa ja askel kerrallaan. :) Fiilis on hyvä ja katseet on suunnattu jo seuraaviin tavoitteisiin.

Kisaraportti osa 2: Fitness Classic - Body Fitness yleinen sarja

Ohhoh, tätä kisaraportin toista osaa on kyllä saatu odottaa. Nuo aurinkoiset kelit, kesätyöt ja muut kiireet ovat pitäneet mut poissa koneen äärestä. Mutta palataan nyt vielä kerran noin 5 viikkoa taaksepäin Fitness Classic kisoihin.

Eli edellisessä osassa kerroin juniori sarjasta ja miten pokkasin SM-hopeaa sieltä. Tämä tarkoitti sitä, että muutaman tunnin päästä juniori sarjasta oli body fitneksen yleinen sarja, eli siellä oli kaiken ikäisiä kisaajia, konkareita ja ties ketä!

Olin hopean jälkeen jo vähän niissä fiiliksissä, että eiköhän lähdetä jo syömään, kun ei sieltä yleisestä sarjasta mitään varmaankaan irtoa. Mutta kuinkas kävikään.

Juniori sarjan jälkeen valmentaja tottakai onnitteli, mutta sanoi, että katsotaan nyt vielä se yleisen sarjan kilpailukin... Liekkö aavisti, että sielläkin voisi tulla menestystä.

Okei, eli käytännössä se tarkoitti sitä, että makoilin pari tuntia takahuoneessa, söin lisää riisikakkuja, sipsiä ja valmistauduin seuraavaan koitokseen. Enkä juonut lainkaan vettä. Tässä kohtaa olin ollut juomatta koko päivän, lukuun ottamatta aivan minimaalisia suunkostutttavia vesitilkkoja.

Pian alettiin taas pumppaamaan lihaksia lavakuntoon. Uudestaan öljyä pintaan ja hiuksia pöyhimään. Lavalla ollessa hikoilee yllättävän paljon. Katsojan silmään se saattaa näyttää siltä, että siellä vain pönötetään pari minuuttia ja that's it. Mutta voi kuulkaa kun lihaksia jännittää staattisesti ja siihen vielä kirkkaat lavavalot lisäksi niin siinä alkaa jo useamman kisaajan kainalovärit valua. :D

Tukka alkoi olla jo ihan eilistä tavaraa kaiken sen hikoilun ja ensimmäisten kisojen jälkeen. Käänsin vain jakauksen toiselle puolelle, lisäsin kuivashampoota ja voila! Menoks vaan! :D

Olo ei tosiaan ollut enää kovin freesi, kun iholla oli jo toinen öljykerros ja lihakset olivat junnukisan jäljiltä valmiiksi jo kipeänä. Korkokengät tuntuivat ikäviltä, kun päkiän alla ei ollut yhtään platformia. Hiihtelinkin takatiloissa aika kömpelön näköisesti ihan vaan sen takia, etten jaksanut siellä panostaa kävelyyn. Mutta kun verhon takaa astuttiin lavalle, niin rinta vaan rottingille eikä jalkakivuista ollut tietoakaan. :D

Pääsin toiseen vertailuun. Tuntui etten jaksanut ylläpitää asentoja enää yhtä hyvin kuin edellisessä kisassa, mutta tein parhaani. Jännitin, puristin ja hymyilin. Siinä olikin sitten eka kierros ja koko kisalössi paineli takatiloihin odottamaan tietoa siitä ketkä pääsevät finaaliin.

Laitoin varmuuden vuoksi korvakoruja ja ajattelin, että näinköhän turhaan valmistaudun finaaliin, koska olin vasta toisessa vertailussa. Faktahan on se että myös toisesta vertailusta osa mimmeistä pääsee yleensä jatkoon. Kohta tiimin huoltaja tuli huoneeseen ja ilmoitti, että kaikki Fitfarmin mimmit oli finaalissa. Olin ihan että whaat, ai numero 58? Siis minäkin? Voi juku!

Se oli mulle jo niin suuri voitto, että pääsin yleisessä sarjassa finaaliin. Sinne aikuisten ihmisten sekaan, joilla saattaa olla useampia vuosia kovaa treeniä alla. Onhan mullakin useampi treenivuosi takana, mutta vanhemmiten jatkuvalla treenauksella yleensä kunto vaan paranee.

Bettina G on ollut mulla sellainen body-nainen ketä olen ihallut silloin tällöin. Nyt olin samassa finaalissa tuon upean konkarin kanssa! Taidettiin me jossain vertailussa olla vierekkäinkin! Voitteko kuvitella mun fiiliksen, olin kuin joku pikku lapsi karkkikaupassa. :D Sellainen "hihi, tääl mä oon" -fiilis. :D

Bettina vei yleisen sarjan hopeaa ja meikä oli sitten loppujen lopuksi kuudes. No pysti se on sekin ja vielä niin kovasta sarjasta! Finaalipaikka ja pikku pokaali yleisestä sarjasta oli kuin piste iin päälle tuona päivänä. Olin ihan onnesta soikeana! Ihan niin kuin se juniorisarjan SM-hopea ei olisi riittänyt vaan sain vielä yleisestäkin sarjasta finaalipaikan!

Finaalin i-kävelyssä mulla oli niin kivaa! Tiesin, että sarja on kovatasoinen ja ihan realistisesti en tulisi olemaan kolmen kärjessä. Niimpä annoin vaan palaa ja nautin. Mulla ei ollut enää mitään menetettävää, koska olin jo finaalissa ja se oli mulle jo yks iso voitto.

Mutta tuntui se vaan niin hienolta olla kuuden parhaan joukossa. Saman päivän aikana kaksi kertaa finaalissa ja kaksi kertaa palkintojenjaossa! Kun kisat oli ohi, olin vaan ihan super onnellinen, tyytyväinen ja kiitollinen. Vieläkin kun palaan muistelemaan tota päivää, niin se fiilis oli vaan jotain niin uskomatonta!

Lavan taakse kun päästiin, niin rynnittiin tiimikaverin kanssa melkein heti juomaan. Parit valokuvat piti tietysti räpsiä, mutta vesipullolle oli kyllä kiirus. Joku kysyi mitä söit ekana kisojen jälkeen, mutta muistan kirkkaimmin sen, että parasta oli vesi. Se oli jotain ilta kuusi, kun join ekan kerran kunnolla koko päivänä. Melkein 24 tuntia ilman kunnon vedenjuontia. Kyllä sitä ihmiskeho pystyy moneen. :D

Kun kaikki kisakamat oli kerätty kasaan, lähdettiin hotellille. Minä painelin ihan ekana suihkuun. Kisaöljy saa ihon tuntumaan niin lähmäiseltä, että tekee mieli aika äkkiä päästä pesulle. Puhtaana ja mukaviin vaatteisiin kääriytyneenä alkoi sitten meikäläisen syöminen. :D Maistelin riisipiirakkaa, vähän suklaata ja ja... Parasta oli rasiallinen keitettyä jasmiiniriisiä. Suurinosa nimittäin maistui ihan kakkelilta. Siis kaikki se mitä en ollut kisadieetillä syönyt. Etukäteen arvelin, että mun tekee kuitenkin mieli riisiä kisojen jälkeen ja keitin sitä valmiiksi. Ja niinhän se oli, että se vaatimaton riisirasia oli veden jälkeen kaikista parhainta.

Mua  alkoi jo ramaisemaan, mutta päätettiin lähteä juhlistamaan kisamenestystä vielä burger-ravintolaan. Se oli joku helsinkiläinen aussie bar -tyylinen mesta. Annokset tuli törkeen nopeasti, about 5 minuutissa. Mun mielestä annos maistui vähän keskinkertaiselta, mutta seuralainen nautti todella mausta. Makuaistista oli tullut niin nirso ja tarkka dieetin aikana, että ns. normaali ruoka ei maistu niin hyvältä heti kisojen jälkeen.

Kun oltiin syöty, meinasin nukahtaa siihen tuoliin. Oikeasti olin niin poikki ja väsynyt. Selvittiin takaisin hotellille ja pesin vielä meikit kasvoilta. Mutta se uni tuli kuin nuijanukutus. Kävin vain vähän köllimään sängylle ja olin nukahtanut siihen sitten niin, että silmalasitkin jäi päähän. :D
Kisadieetti ja kisapäivä oli sellainen rutistus kropalle, että ei ihmekään, että uni tuli.

Fiilis oli just tän näkönen kisapäivän jälkeen. :D

Se että pääsin yleisessä sarjassa finaaliin avasi mulle suoraan SM-paikan syksyn kisoihin, yleisen sarjan SM-kisoihin. Eli voisin osallistua SM-kisoihin suoraan ilman esikarsinnoissa käyntiä. Olin henkisesti jo valmistautunut, että kevään kisojen jälkeen siirryn offille, eli massakaudelle. Nyt kun uusi ovi avautui, pohdin todella pitkään mitä teen. Olisi hieno mahdollisuus, kun voisin osallistua kovempitasoisen yleisen sarjan SM-kisoihin suoraan syksyllä. Tätä valintaa olen sitten tässä pohtinut ja puntaroinut. Mennäkö taas kisoihin? Se tarkoittaisi 2-3 kuukauden offia ja lyhyttä dieettiä siihen päälle. Aika houkutteleva ajatus. "Lyhyt dieetti" on kuin jotkut taikasanat! No, palataan tähän sitten seuraavassa tekstissä...

Kisaraportti osa 1: Body Fitness Junior SM-kisat (KUVIA)

No niin, nyt tulee vihdoin sitä kauan odotettua kisaraporttia! Mulla oli tänään viimeinen työharjoittelupäivä ikinä fysioterapia tutkintoa varten, joten kisojen jälkeen on ollut aika tiiviitä päiviä. Kisatuntemuksien jakaminen on siis saanut kärsivällisesti odottaa... Mutta nyt vihdoin on aikaa ja paukkuja raapustaa teille meikäläisen raportointi kisoista! :)

Ensimmäisessä osassa käyn läpi vähän viimeistelyviikon ja kisaa edeltäneiden päivien ja tuntien tapahtumia. Ja jos vauhtiin päästään (kun päästään:D) niin juniori sarjan kuvat ja tunnelmat mahtuvat kans tähän raporttiin! Varoitus, tästä on tulossa pitkä teksti. Ottakaa mukava asento ja popparit tai porkkanat esiin, niin sit mentiin!

Rekisteröinnin jälkeen tyytyväisenä.

Viimeistely viikko oli kuin tanssia. Kävin joka aamu kävelemässä rannassa, juuri kun aamuaurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Verryttelin, rukoilin ja kertasin mitä kisavalmisteluja mun piti tehdä minäkin päivänä. Vika viikko meni käytännössä siinä, että join ihan törkeen paljon vettä, ravasin pissalla, söin hiilaripainoitteista ruokaa ja mua janotti siitä huolimatta, että vedin jopa 6 litran vesimääriä. :D Sen tarkemmin en ala tässä avaamaan mitä ja kuinka paljon söin mitäkin, koska se olkoon minun ja valmentajan välinen salaisuus. ;)

Niin ja palelin! Se palelu oli jotain ihan ennenkuulumatonta. Voi olla että syksylläkin palelsi yhtä paljon, mutta ainakin tällä kertaa palelu oli jotain ihan omaa luokkaansa. Toisiksi viimeisenä yönä mulla oli pitkähihainen, aito villapaita, kollarit ja kolme peittoa. Siis kolme peittoa! :D Se palelu oli tietysti hyvä juttu tässä tapauksessa, koska se vaan kielii siitä, että viimeistelyt toimivat. Keho reagoi juuri niin kuin viimeistelyillä halutaankin kropan reagoivan. Onneksi mulla oli kohtalotovereita ja saimme jakaa viime hetken tuntemuksia toisten dieettiläisten kesken.

Viimeistely viikolla tosiaan on tarkoitus saada se kroppa priimaan esittelykuntoon. Läträtään veden, suolan ja hiilarin kanssa. Toivoin todella, että viimeistelyni menisivät nappiin ja tiedättekö mitä! Ne menivät! Viimeisinä päivinä yhden vuorokauden aikana katosi vielä kokonainen kilo nestettä! Kisoissa olin kireä mutta lihakset oltiin saatu aika hyvin täytettyä. Näytin siis "täydemmältä" kuin syksyllä, mikä oli minulle tällä kertaa todella eduksi.

Tässä kohtaa vuorokaudessa oli lähtenyt kilo kuin tuhka tuuleen. Huomaa: villapaita päällä.

Perjantaina aamupäivällä maalattiin mulle eka kerros kisaväriä. Sen jälkeen kerättiin romppeet ja hypättiin autoon, suuntana tietenkin Helsinki! Matka meni tosi mukavasti ja pysähdyttiin Kuortin ABC:llä syömässä. Kuski söi herkullisen noutopöydän, kyytiläinen kolmioleipää ja munkkia ja minä söin sitten kylmää riisiä ja kanaa. :D Snäppiä seuranneet varmaan tietääkin jo, että mulla on outo mieltymys syödä riisi ja kana kylmänä. En lämmitä niitä, vaikka mikro olisi käytettävissä. Se on niin paljon parempaa kylmänä!

Stadiin päästyämme heitimme kamat hotellille ja minä puin kisabikinit päälle hotellihuoneessa. Oli nimittäin aika lähteä rekisteröintiin. Rekkari tapahtui kisapaikalla eli Helsingin kulttuuritalolla. Saatiin jonotella varmaan lähemmäs tunti, mutta tulipahan pakolinen paha suoritettua. Mulle sanoivat rekisteröinnissä, että biksujen alaosa pitää sitten liimata kunnolla. En yhtään yllättynyt, sillä viimeksikin sain aika samanlaista palautetta. Eli käytännössä se tarkoittaa, että bikinien alaosan tulisi peittää riittävästi pakaraa ja bikiniliiman avulla kangasta voi vähän venyttää. Sentään ei tarvinnut ruveta saumoja ratkomaan, jotta olisi saatu lisää leveyttä alaosaan. Sellaistakin nimittäin saattaa joutua tekemään, jos biksut eivät mene läpi tarkistuksesta. :D

Perus viimeistely sapuskaa.

Reksiteröinnistä singahdettiin sitten valmentajan hotellille väri- ja kuntozekkiin. Tuomio väristä oli positiivinen. Samalla värisetillä mennään kuin edellisetkin kisat. Eli illalla toinen värikerros ja aamulla sitten vielä yksi. Valmentaja katsoi myös, että lisätankkaus illalla tekisi kisakunnolle hyvää ja minäkös siitä ilahduin! Eli siitä sitten äkkiä omalle hotellille puuroa ja Nutellaa syömään! :D

Päivä oli ollut pitkä sekä minulle että rakkaalle kuskille. Vielä ei päästy kuitenkaan nukkumaan vaan ryhdyttiin maalaushommiin. Eli toinen värikerros kehiin. Jossain vaiheessa taisi multa itkukin päästä, kun Muksupuuro yllätti koostumuksellaan. Mutta se kahden minuutin maailmanloppu päättyi heti, kun se puuro pääsi perille massuun. Taisi pitkä päivä käydä jo tekemään tepposensa. Mutta se siitä, ihan normaalia mielialavaihtelua. Pitihän mun itkut saada aikaan, kun edelliskerralla ennen kisoja olin itkenyt unissani ruuan perään, niin eihän perinnettä sopinut lopettaa. Jossain vaiheessa on vissiin pakko itkeä ruuan takia. :D Tähän väliin mainittakoon, että veden juonti loppui illalla.

Kun olin kekkaloinut hotellihuoneessa 45 minuuttia ilkosillani odotellessani kisavärin kuivumista, sain vihdoin pujahtaa takaisin potkupuvun uumeniin. Löhöilin hotellihuoneen sängyllä, katsoin lentopalloa televisiosta ja askartelin kisakynsiäni. Tällä kertaa minulla oli liimattavat tekokynnet, koska fysioterapia työharjoittelun takia en voinut ottaa useita viikkoja kestäviä rakennekynsiä. Kynsistä tuli oikein kivat ja ne pysyivät hyvin koko kisapäivän.

Illan viimeisenä hörppäsin suoraan 2 desin kokoisesta viinipullosta kuivatteluviiniä. Alkoi jo väsymys painaa ja niinhän siinä kävi, että pullon jämät kaatuivat päälleni kun näppärästi siinä sängyllä maaten join. :D Mulla oli potkupuvun toinen puoli märkänä ja mietin, että mitä ihmettä teen, kun potkupuvun idea on, ettei tule painaumia ja rajoja väriin. Entäs jos puku on märkä? :D Noo onneksi "onepiece" on sen verran löysä ja minä kisakunnossa sen verran pieni, että siirryin aivan puvun toiseen reunaan, niin että märkä kohta ei koskettanut ihoani. Ajattelin vaan, että ihan sama, ei voi nyt mitään, toivottavasti väri ei tuhriinnu. :D Ja sitten vintti pimeäksi ja unten maille.

Aamulla heräsin jo ennen herätyskelloa ja rupesin valmistautumaan viimeiseen värikerrokseen. Kunhan seuralaisenikin kömpi sängystä ylös niin päästiin maalaamaan. Juuri kun väri oli kuivunut ja olin syönyt aamupalaksi mm. terveellistä Nutellaa ja riisikakkuja, saapui meikkaajani hotellille. Meikäläisesti taiottiin kunnon pakkeliprinsessa ja hiukset kiharrettiin.

Olen aliarvioinut Nutellan täysin, se maistui niin taivaalliselle!

Ennen kisapaikalle siirtymistä räpsittiin kuvia ja taisinpa taas syödä jotain yhtä ihanaa kuin Nutellaa ja riisikakkuja, Niin ja muistinhan sanoa, että kisapäivänä en juonut enää vettä. Hieman suuta kostutin aamulla, mutta that's it. Kannustaja, zemppari ja henkilökohtainen värinlevittäjäni saattoi mut takahuoneelle ja siirtyi itse katsomon puolelle. Nyt jäin tiimiin huoltajien hellään huomaan ja löyttäydyin tiimikaverien seuraan.

Siinä se nyt on! Valmiina lähtöön! 

Takahuoneessa pistettiin jalat kohti kattoa ja makoiltiin jumppamatolla. Nojasin jalkoja seinää vasten selinmakuulla ja pistin kuulokkeisiin kuulumaan mun zemppi-biisin. Kuuntelin biisiä repeatilla niin monta kertaa kuin ehdin. Suljin silmäni ja fiilistelin. Se oli jotain ihan uskomatonta. Valmistauduin henkisesti, rukoilin ja iloitsin siitä minkä taipaleen olin selättänyt. Kohta nousisin lavalle ja saisin vain säihkyä ja nauttia. Voi että mua jännitti ja olin ihan täpinöissäni! Kylmät väreet vaan kulki läpi kehon...

Zemppibiisin kuuntelua ja fiilistelyä omassa musiikkikuplassa.

Takahuoneessa lihasten pumppailua.

Kun me kaikki juniorit oltiin lavan takana jonossa, mulle tuli jotenkin tosi itsevarma olo. Kun verhon takaa asteltiin näyttämölle en voinut kuin hymyillä ja nauttia. Tiesin miten homma etenee, mun ei tarvinnut jännittää sitä. Tuntui tosi varmalta ja tiesin mitä mun pitää lavalla tehdä. Hymyillä, jännittää lihaksia, liikkua sulavasti ja nauttia.

JA nyt niitä kuvia vertailuista!

Minä oon tuo oikean puolimmainen (ihan varmuuden vuoks kerron jos joku ei tunnista meikit naamalla :D).

Mun numero 58!

Mä oon toinen oikealta.

Baby, remember always make an eye contact!;)

Tässä olen toinen oikealta.

Meitsi toinen oikealta edelleen.

Ja nyt meitsi toinen vasemmalta. 

Meikä ensimmäinen oikealta.

Look at me! Thank you! 

Mut otettiin heti ekaan vertailuun, mikä tietää yleensä aika varmaa finaalipaikkaa. No kyllähän se finaalipaikka sitten lohkesikin. Ei muuta kuin korut päälle ja kohta taas lavalle. Olin ensimmäisenä vuorossa i-kävelyyn ja mulle iski pieni paniikki, että hitsi vie mitä mä olinkaan suunnitellut kävelyssä tekeväni. Onnekseni jostain syystä lyhyemmän sarjan kisaajat palkittiin ennen meidän finaalia ja mä sain ehkä minuutin tai kaksi lisää sellaista keskittymisaikaa lavan takana. Se tuli kuin tilauksesta. Kävin mielessäni läpi mitkä asennot otan lavalla ja kerkesin siirtä ajatukset i-kävelyyn. Ja sit mentiin!

Ehkä paras musta lavalta otettu kuva etuasennosta! Kerranki onnistunu otos! :D

Smile and sparkle!

Kun mun vuoro koitti, niin mä annoin vaan palaa ja nautin! Oli siistiä, kun sain astella finaaliin ensimmäisenä. Olin ihan yksin lavalla ja kaikkien oli pakko katsoa mua. Lavalla ei ollut ketään muuta ketä katsoa. :D Siis just toi fiilis, mikä siellä lavalla on, se peittoaa kaiken sen dieettikärvistelyn taakseen. Vaikka välillä lihakset tärisee ja hiki on, niin siinä sitä vaan hymyilee aidosti onnellisena ja keskittyy esiintymiseen. Se on niin huikeeta!

Tässä sitten vielä finaalin vertailuista kuvia.

Mä toinen oikealta.

Nyt vasemmalla ekana.

Olkapään säikeet ainaki irtoo hyvin. :D (Edelleen ekana vasurissa.)

58

Palkintojenjaossa tytöt rupesivat hupenemaan ja lopulta jäljellä olimme enää minä ja tiimikaverini Nelli. Lopulta minä pokkasin hopeaa ja Nelli sai ansaitusti kultaa. Pystit jaettiin oikeudenmukaisesti, enkä tosiaan hävinnyt huonommalleni vaan mestaruus meni ansaitusti toiseen osoitteeseen. Onnea myös siis tiimikaverilleni Nellille! :)

Mut mitä siis just äsken tapahtu! SM-hopeeta? Mulle?! No totta ihmeessä!!!

No nyt on iso pytty kourassa! :D

Niin. Minä sain SM-hopeaa! Yksi unelmani toteutui! Kova työ ja pitkäjänteisyyteni palkittiin. Olen niin iloinen ja kiitollinen! Hopean voitto tuntui niin hyvältä. Tiesin, että ansaitsin sen pystin ja sain olla tyytyväinen. Se hopea kuului mulle ja nyt mä saan iloita siitä menestyksestä! Siis kuinkas paljon tätä saa hehkuttaa!!?? :D Jee!!

Junioreiden kärkisijoille pääseminen tarkoitti kuitenkin sitä, että kisapäivä ei loppunutkaan siihen. Sarjamme kolme parhainta sai osallistua yleiseen sarjaan. Minulla oli siis vuorossa vielä body fitneksen yleisen sarjan Fitness Classic kilpailu...  Siitä sitten lisää seuraavassa osassa! ;)

Kuvan otti Tomi Rehell.