Puoliväli ylitetty!

Ou jee! Kisadieetissä ollaan saavutettu sellainen rajapyykki kuin puoliväli. Yhteensä 15 viikosta on takana jo kahdeksan! Ajatella, jäljellä on enää alle puolet dieetistä. Loppusuora meneillään.

Viikon takainen tankkauspäivä oli mulle tosiaan tärkeä psyykkisen puolen kannalta. Mutta hiilaritankkaus teki tehtävänsä myös fyysisellä puolella, mikä oli tarkoituskin. Aineenvaihdunta otti kunnolla buustia ja paino on laskenut taas huomattavasti alemmas. Yhteensä tähän mennessä dieettiä  4 kiloa on kadonnut taivaan tuuliin. Se meinaisi tasaisesti jaettuna "kilo kahdessa viikossa" -tahtia. Ja kun mun kokosella tyypillä sitä miettii, että mistä se kaikki lähtee, mutta kyllä vaan, sitä rasvaa löytyy, mitä voidaan tiristää. :D

Sen kyllä nyt alkaa olostakin huomaamaan, että edistystä on tapahtunut. (Tai ainakin elättelen toiveita, että edistystä on tapahtunut. :D) Nimittäin mua paleltaa. Ja viimeksi dieetillä palelsi myös, vaikka olikin kesä. Muistan yhden mökkireissun, kun olin ihan jäässä ja kaikki mahdolliset mukana olleet paidat päälle puettuna. Oli silloin vähän koleaakin, mutta dieettipalelun erottaa kyllä. Koska offilla käyn kuin kuumakalle ja minkään sortin palelemisongelmia ei ole, on myös vähän hassua, että dieetillä paleltaa. Tai no erilaista, verrattuna tavalliseen arkeeni. Normaalin elämän kannalta, tässä saa hyvän todistuksen siitä, että vaikka liika rasva on haitallista keholle, niin on sillä rasvalla oikeasti myös tehtävänsä. Rasvakerros lämmittää. Tylsä, mutta niin monesti oikeassa oleva lausahdus "kohtuus kaikessa" toimii myös rasvan kohdalla. Jos on liian vähän niin paleltaa ja jos on liikaa niin voi tulla terveyshaittoja.

Mutta joo nyt ei olla ihan normaalissa tilassa, vaan kisadieetillä mikä on ihan oma juttunsa. Ja palelu on oikeasti hyvä juttu! Tai iloitsen siitä, koska se tarkoittaa sitä, että rasvakerros ohenee. Rasvat palaa. Meikästä tulee kiree! :D

Puuroa ja valkuaisia, yllättävän hyvää! :)

Kaverit ovat alkaneet huomata, että kasvot kapenee. Ja kyllä se peilikin viestittää, että eteenpäin on menty. Mulla on nyt sellanen mielenrauha, kun paino on saatu tiettyyn lukemaan. Kesällä näitä lukemia pidettiin yllä useampi viikko ja vikat viikot viimeistelivät urakan. Joten uskon ja toivon, että tälläkään kertaa ei tarvitse stressata pehmeydestä. Tai että nyt homma etenee suunnitellusti ja jos kaikki jatkaa menemistään suunnitelmien mukaan, niin ihan levollisin mielin voin keikaroida lavalla huhtikuun puolessa välissä.

Ja hei jos fitness lajit tai kehonrakennus kiinnostaa, niin Helsinkiin Fitness Classiciin voi ostaa jo lippuja! Lippuja pääset ostamaan täältä. Nyt ei muuta kuin kovaa treeniä tämä viikko, sillä sunnuntaina on luvassa taas hiilaritankkaus! Toiveeni toteutui! Ja vielä nopeammin kuin osasin uskoakaan! :D

Viikonloppuna saan taas näitä herkkuja! <3

Hiilaritankkaus

Sain viime viikonloppuna vihdoinkin tankata hiilihydraatteja! Dieettiä oli takana 7 viikkoa, joten tankkaus tuli kropalle ja etenkin mun psyykkeelle todella tarpeeseen. :D Joku voi nyt ihmetellä mikä on tankkauspäivä ja saako silloin vetää ihan mitä tahansa herkkua.

Tankkauspäivä ja cheat meal on kaksi eri asiaa. Tankkauspäivänä syödään runsaasti hiilihydraatteja, mutta ainakin mun kohdalla kohtalaisen puhdasta ruokaa. Okei riisipiirakat ja jäätelö ei oo ehkä clean eating, mutta paljas riisi ja maustamaton kana on. Cheat meal on se ateria jolloin vedetään mättöä ja kalorit on kaakossa. Vaakaa ei tarvita ja ateriassa saattaa olla rasvaa, hiilarii tai jopa sokeria! :D

Molemmissa ideana on se että saadaan aineenvaihdunnalle kunnon buusti. Tankkauspäivät tapahtuu dieetillä ja cheat mealit off-kaudella. Mutta tankkauspäivä tarkottaa ainakin mulla sitä, että kaikki ruoka kuitenkin punnitaan. Anyway, pistetään hiilaria kroppaan vähän niin kuin bensaa liekkeihin. Vähän niin kuin se bensa roihahtaa niin tässä tapauksessa vedetään sitä hiilihydraattia ja kroppa ottaa siitä aineenvaihdunnalle kunnon buustin. 

Tankkauspäivän aamupala.

Mä todella nautiskelin kaikki 6 ateriaa tankkauspäivänä. Aika samalla kaavalla mentiin, kuin mitä viime kesän tankkauspäivinä. Se sopii mulle, koska rakastan niitä riisipiirakoita! :D Viime kisojen jälkeen mulle tuli ehkä riisipiirakka kyllästyminen, mutta 7 viikon dieettikärvistelyn jälkeen maistui kyllä mikä vaan. :D 

Ja söin hedelmiä ekaa kertaa 7 viikkoon. Ja tiedättekö mitä. Se oli ihanaa! :D

Sellainen ikävä juttu mulla kuitenkin tuli, että iltaa kohden mua alkoi särkemään päätä ihan kamalasti. Ja se herätti mun huomion, koska mua ei koskaan särje päätä! Tai no siis ihan super tosi harvoin. Päänsärky on mulle niin kuin harvinaisuus. No tämä hedari oli ihan järkyttävä. Ihan kamala. Join lisää vettä jos se olisi auttanut (niin kuin yleensä auttaa). 

No söin sitten illan viimeistä ateriaa (jäätelöä!!!) ja se tuntui jotenkin viilentävän päänuppia. Jäätelökään ei vienyt mun päänsärkyä pois ja huomasin, että mua väsytti ihan vietävästi. Simahdin sänkyyn ihan hetkessä ja nukuin kuin tukki päänsärystä huolimatta.

Jäätelöä ja mansikkahilloa, mmm...

Kolmelta yöllä heräsin ihan hikisenä. Ei muuta kuin paita vaihtoon ja takaisin unten maille. Tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka hiilari teki tehtävänsä ja aineenvaihdunta kiihtyi. (Ja sen seurauksena hikoilu.)

Aamulla päänsärky oli poissa ja olin todellakin nukkunut sikeästi. Pohdiskelin sitten tätä harvinaista ja harvinaisen kovaa edellisillan päänsärkyä ja päädyin siihen, että niillä hiilareilla oli jotain tekemistä sen kanssa. No valmentaja sitten vähän selvensi asiaa. Kuten tiedämme hiilihydraatti sitoo nestettä. Olin koko päivän puputtanut hiilaria enemmän kuin mitä kroppa on nyt tottunut ottamaan vastaan. Nesteitä oli kertynyt ja tämä puolestaan saattoi aiheuttaa verenpaineen nousun. Ihan loogista. Ihmeellistä miten se kroppa tosiaan toimii. Yritin muistella oliko mulla viime kesänä tankkauspäivinä päänsärkyä ja hämärä mielikuva olisi, että saattoi ollakin. 

No se siitä, mysteeri selvitetty! ;D 

Viikonloppuna ehdin syömisen ohessa hiomaan lavaesiintymistä ja i-kävelyä.

Kerta kaikkiaan oli kyllä kiva päivä. Saa nähdä onko varaa tankata enää kertaakaan, mutta se ei oikeastaan mua niin haittaa, vaikken saisikaan enää toista tankkauspäivää dieetillä. Tämä yksikin tankkaus teki niin hyvää mun mielelle ja antoi sellaista toivoa. :D Mutta totta kai toivon, että kunto etenee hyvää vauhtia ja että olis varaa tankata hiilareita vielä toistamiseen. :) 

Mut joo, täällä jatketaan kovaa treeniä ja palattiin ihan iloisesti ruokarutiinien pariin! :)

Hedelmäsalaattia! <3

Ei kahta samanlaista

Usein multa kysytään miten kisadieetillä syödään tai miten liikutaan ja kuinka paljon. Monta aerobista pitää tehdä jne. Tai paljon rasvaprosentin tulee olla kisoissa tai kuinka monta kiloa täytyy pudottaa tai kuinka pitkä kisadieetti on. Nämä on tosi yksilöllisiä juttuja ja voinkin vastata vain miten asiat ovat kohdallani. Peruspilarit on fitnesslajeissa samat, puhdas ja säännöllinen ruokailu sekä kuntosalilla treenaminen. Jokainen kisoihin tähtäävä on erilainen yksilö ja jokaisen matka punttisalin perältä kisalavalle on uniikki. Toinen saa syödä kuin hevonen ja toinen joutuu nousemaan joka aamu aerobiselle. 

Mulla on nyt yksi kisarupeama takana. Kisadieettini Jyväskylään kesti yhteensä 19 viikkoa. Siihen heti perään vielä 3 viikkoa ja koitti Lahden kisat. Nyt huhtikuussa koittavaan Fitness Classiciin mulla on yhteensä kisadieettiä 15 viikkoa. Vaikka olen yksi ja sama henkilö niin dieetin pituus on eri kuin edelliskerralla. Haluaisinkin tuoda esiin sitä, että jopa yhden henkilön tapauksessa jokainen matka (=kisadieetti) voi olla hyvinkin erilainen. 

Ennen Jyväskylän kisoja.

Viimeksi dieetin alussa painoin 61,5kg ja mulla lähti paino aikamoisella tahdilla tippumaan alas. 19 viikon aikana sain tankata noin 5-6 kertaa. Rasvaprosenttini kisoissa oli 7,5% ja elopainoa oli lähtenyt dieetin alusta kisapäivään mennessä 7,5kg. Lähes koko dieetin treenasin salilla 5 kertaa viikossa ja 3 kertana vedin treenin päälle kunnon sykkeennosto HIIT:in, joka kesti noin 20-30min. Eli suurinosa dieetistä meni ilman erillisiä aerobisia. (Poikkeuksena 2 viimeistä viikkoa, jotka oli pyhitetty viimeistelylle ja jota en nyt tässä niin tarkasti käsitele, koska silloin kuviot olivat myös ruokailun suhteen erilaiset. )

Runsashiilihydraattisia  aineksia (esim. riisi ja pasta) mulla oli pääsääntöisesti päivittäin 2 kertaa ja treenipäivinä sain banaania. Ja aamupuurokin vilahteli viikoittain pari kertaa ruokapöydässä. Olin kireä kuin rusina ja toistuvat hiilihydraatti tankkauspäivät olivat yhtä juhlaa. Ja pysyin vielä terveenäkin koko dieettirutistuksen ajan.

Kesän tankkauspäivä alkoi näin ihanalla aterialla.

Tämän dieetin alussa paino oli 60,5kg eli dieetille lähdin kilon kevyempänä. Vaikutti siltä, että olisi pikku juttu karistaa muutama kilo ja 15 viikkoa kuluisi hujauksessa.  Nykyinen kisadieetti saa siis pituutta yhteensä 15 viikkoa, lyhyempi kuin minun ihka ensimmäinen kisadieettini. Tulinkin heti flunssaan ja eka viikko meni siitä selviytyessä. Paino lähti putoamaan, mutta tyssäsi ja dieetin eteneminen tuntui nihkeältä. 

Määrällisesti mulla on enemmän urheilujuttuja kuin edellisellä kerralla. Aerobisia vedellään 4 kertaa viikkoon, punttisalien määrä on se perinteinen 5 kertaa viikkoon ja siihen 3 intervallisydeemiä lisäksi. Ruokailutavat mukailevat aikalailla edellistä dieettiä, mutta maitotuotteet on minimissä ja riisitkin jätettiin lepopäiviltä pois. Ja banaani. Sitä olen syönyt viimeksi lähes 7 viikkoa sitten. Eli joo banaanille sanoin hyvästit jo heti kättelyssä. Niin ja monta kertaa olen tankannut? En vielä kertaakaan. 

Treenin jälkeinen ateria eiliseltä: riisiä, kanaa ja rehut.

Tästä sen näkee, että jokainen kisaaja on yksilö ja jokainen dieetti on yksilöllinen. Viimeksi asiat menivät noin ja nyt ne menevät näin. Se mikä toimi mulla viimeksi ei välttämättä toimi tällä kertaa. Ihmeellistä miten hienoja ja monimutkaisia rakennelmia me ihmiset ollaan. Täytyy vain suunnitella ja kokeilla toimiiko joku keino just tällä kertaa. 

Jep. Eli tämä dieetti on ollut siinä mielessä hyvin erilainen kuin edellinen. Vaikka paino junnasikin hetken aikaa paikallaan, se on nyt lähtenyt taas laskuun ja olen siitä todella iloinen. Fiilis on positiivinen ja motivoitunut. Tavallaan on kivaa, ettei tämä dieetti noudattanut sama kaavaa kuin edellinen. Se antaa omalla tavallaan mielenkiintoa tähän dieettiin. Joudun näkemään erilailla vaivaa tulosten eteen ja pieninkin edistys tuntuu älyttömän suurelta ilonaiheelta! :) Ehkä siinä piilee myös tämän lajin kiehtovuus. Ei ole kahta samanlaista henkilöä, eikä samalla henkilöllä kahta samanlaista dieettiä. Tai voi vaikka ollakkin! :) Sekin on sitten yksilöllistä ja sille henkilölle oma juttunsa. 

Noihin alussa esiin tuomiini kysymyksiin vaikuttaa niin paljon henkilön tausta, lähtötilanne jne. Esim. Mulla oli InBodyn mukaan rasvat ennen ekaa dieettiä muistaakseni siellä 14 hujakoilla. Eli en ollut mikään syöttöpossu missään vaiheessa ennen dieettiä. Ja toisella aineenvaihdunta toimii eri tahtiin kuin toisella. Toiselta lähtee dieetillä painoa 15 kiloa ja toiselta 7 kiloa. Toisen dieetti kestää 28 viikko ja toisen 17. Toisen rasvalukemat on kisoissa alle 10 ja toinen ei koskaan pääse 10 alemmas. Hyvin yksilöllistä touhua.

Mielelläni kyllä kerron miten omat dieettini ovat kulkeneet ja miten ne ovat toisistaan eronneet, mutta sitä ei voi todellakaan yleistää. Ne on niitä juttuja miten just mulla on mennyt ja mitkä jutut on just mulla toimineet tai eivät ole toimineet. :)

Sitten muutama tilannepäivitys. 

Tänä aamuna ilokseni paino oli harpannut ison askeleen eteenpäin ja vaaka näytti pienimpiä lukemia tähän mennessä tällä dieetillä. Lukemat alkavat jo hipoa maagista rajaa, joka enteilee tankkauspäivää... 

Treenit kulkee taas tosi hyvin! Reidet on ihan muussia vieläkin maanantaisesta jalkatreenistä. Rullailusta ja venyttelystä huolimatta. Ja hauskinta tässä oli se, että maanantaina treeniä tehdessä pohdin, että jaahas olikohan tämä edes hyvä treeni. :D Kehon palautteesta päätellen treeni olikin erinomainen ja meni kirjaimellisesti ihan reisille eli juuri sinne minne pitikin. :D

Nälkä on välillä, mutta jotenkin tuntuu, että kyllä sen kanssa elää ihan hyvin. Tällä hetkellä kaikki mun ruoka maistuu taivaalliselta. Jopa se iänikuinen pinaattimunakas maistuu herkulliselta. :D 

Olen myös erinäisiä kisavalmisteluja järjestellyt. Hotelli on varattu ja kisavärit ostettu. Joo, päädyin sitten kuitenkin siihen ratkaisuun, että läträtään niillä maaleilla nämäkin kisat. Olin ajatellut, että suihkurusketus olisi näppärämpi, mutta päädyin kuitenkin tuttuun ja turvalliseen maaleilla leikkimiseen. Siitä on kuitenkin nyt jo kaksien kisojen kokemus ja värit taitaa tulla muutenkin edullisemmaksi. Kisakengät saattavat joutua hankintalistalle, mutta odottelen vielä kunhan liitto saa uudet säännöt kenkien suhteen virallisesti ja lopullisesti päätökseen. Tuntuu, että säännöt kisakenkien suhteen muuttuvat koko ajan. Kunhan ei tule bikineihin mitään sääntömuutoksia niin mulle ei paniikkistressi iske. :D Meinasin tosiaan mennä samoilla biksuilla seuraavat kisat. :)

Ystävänpäivänä tehtiin semmonen juttu, että käytiin pelaamassa sulkapalloa. En oikein saanut sitä sopimaan minkään liikuntasuorituksen korvikkeeksi, että se oli vähän sellaista extra liikuntaa. Mutta oli kyllä kivaa! :) Todella virkistävää vaihtelua ja olin ihan ihmeissäni kuinka hyvin jaksoin. Dieetillä tulee vähän sellainen energiansäästö moodi. Ei viitsisi tehdä mitään ylimääräisiä raskaita fyysisiä juttuja, kun ruuat on niin niukilla. :D Sulispelien jälkeen oli kyllä kova nälkä, mutta onneksi kotona odotti puuroateria. <3

Sellaista kivaa kuuluu ja tällä hyvällä meiningillä jatketaan eteenpäin. :) 

Ps. Jos erilaiset tarinoinnit ja löpinät kiinnostaa, niin snäpis mut löytää nimimerkillä haailona. :D Ja instagramista tietty @ilonahaapaniemi

Asenne takaisin positiiviselle puolelle

Huomaan kirjoittavani useammin silloin, kun pyyhkii hyvin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kisavalmistautumisessa olisi satunnaisesti notkahduksiakin. Haluan vähän avata niitä kurjempiakin fiiliksiä ja kertoa miten olen päässyt niiden yli.

Viime viikolla minusta tuntui, että koko dieetti on kuraa. Joka päivä halusin vain syödä. Syödä niin, että napa naukuu, eikä tarvitse pohtia onko kylläinen vai ei. Siten, ettei olisi epäilystäkään, että nyt on muuten syöty tarpeeksi. Heittäydyin dieettikärvistelyssä piehtaroivaksi ja aikaisemmat päätökset olla superpositiivinen koko dieetin ajan tuntuivat kaukaisilta ajatuksilta. Halusin märehtiä ja sääliä omaa tilannettani. Tässä minä reppana taas kärvistelen nälkäisenä tai omien pienien eväiden kanssa, kun ystävät vetävät samaan aikaan kekkereillä kaiken maailman banaanileipää ja riisipiirakoita. Voi mua kun olen kovilla. :D

Todellakin maistuu!

No homma eteni sitten iha uudelle levelille, kun huomasin, että viime viikolla treenaamisestakin alkoi hiipua tekemisen ilo. Tuntui, että rankkojen punttireenien kylkeen kuuluvat intervallit ja aerobiset harjoitteet olivat liikaa. Siis että liikkumista oli liikaa, tai korjaan: sellaista liikkumista mikä ei ollut mulle kaikista mieluisinta. Viime dieetillä mullahan ei ollut ongelmaa reenien kanssa koko kesänä! Siis se oli ihan mielettömän siistiä, että vaikka kuinka muka kärvistelin ruuan kanssa (jota mulla oikeasti oli ihan hyvin :D) niin reenit luisti aina ihan täpöllä ja musta oli aina kiva lähteä reenaamaan. En voinut sanoa, että treenaaminen olisi alkanut tökkimään. Koska se ei alkanut tökkimään! :D Treenaaminen oli aina niin kivaa! Mä nautin siitä! :)

Nyt joku varmaan kelaa, että no niin siinä on taas yks mimmi joka poltti itsensä loppuun tuon fitness lajin parissa. :D Ei näin! :D Haluan korostaa, että se fiilis, kun ajattelin, että dieetti on kuraa ja treenejä liikaa, oli minun notkahdukseni tässä kilpailuun valmistautumisen vuoristoradassa. Faktahan on se, että välillä on hyviä päiviä ja välillä huonoja. Tuota kurjaa fiilistä kesti muutaman päivän, vain muutaman päivän.

Okei no miten mä pääsin yli noista ikävistä ajatuksista ja kurjasta olosta? Aloin kiittää. Idean kiittämisestä sain ystvältä ja olin heti ihan myyty idealle. Ihan täydellistä. Kiittämällä saisin käännettyä mun moodia takaisin siihen positiiviseen asenteeseen, jota vannoin dieetin alussa. Nyt joka ilta päivän päätteeksi mietin 5 asiaa, joista olen juuri sinä päivänä kiitollinen. Asia voi olla yksinkertainen tai diipimpi. Ideana kuitenkin se, että kiitosaiheet ovat juuri siitä nimenomaisesta päivästä.

Hyvin pyyhkii! :)

Ja arvaatkas mitä. Se todella toimii! Käänsin mun viisarit osoittamaan takaisin positiiviseen suuntaa ja ajattelen taas ihan tietoisestikin asioista positiivisesti. Hellurei! Tuntuu, että elämä on ihanaa ja dieetti ja kisoihin valmistautuminen on tungettu takaisin omaan lokeroonsa. Niin, että elämä ei pyöri pelkän dieetin ympärillä vaan, että dieetti etenee muun elämän ohessa. Jokaisen päivän iltana olen päivän lähempänä kisoja. Ihan huikeeta, miten asenteenmuutos ja kiittäminen saavat kaiken näyttämään taas niin positiiviselta ja valoisalta. :)

Haastankin, että juuri sinä siellä ruudun toisella puolen mietit mistä olet tänään kiitollinen! :)

Jo kuukausi takana kisadieettiä!

Jo kuukausi on vierähtänyt kisadieetillä! Kuukausi kuulostaa paljon pidemmältä ajalta kuin 4 viikkoa. Voi juku. Toisaalta 11 viikkoa tai 2,5 kuukautta kuulostaa sekin kyllä pitkältä. :D Noh kyllä se huhtikuu sieltä saapuu ajallaan...

Fyysisesti mulla alkaa olemaan samanlainen olo kuin viime dieetillä. Eli aamulla kun herään niin jokaista raajaa ramaisee. Siis en tarkoita nyt salin jälkeistä viivästynyttä lihaskipua (doms), vaikka niitäkin tietenkin on, riippuen siitä mitä lihasryhmää on viimeksi treenattu. Vaan. Viimeksi dieetillä ollessa muistan, kun aamulla herätessä koko kroppaa ramaisi. Niin että kesti hetki, ennen kuin kroppa "virkistyi". Ei se vaadi kuin vähän makoilua ennen kuin nousee kunnolla aamutoimille, mutta se olo on sellainen ramaiseva. Sellainen, että raajoja ja koko kroppaa ramaisee. :D En osaa paremmin sitä selittää, ehkä toiset kisaajat tietää mistä puhun?

Aah riisi ja kana. Voisko olla yhtään stereotypisempaa fitnesstä?? :D

Food preppausta.

Musta toi tunne on sellanen, mikä osoittaa mulle itselleni, että kisoihin tähtäävä dieetti on oikeasti kovaa hommaa ja se on rankka rutistus mun kropalle. Joskus sitä sortuu siihen, ettei osaa arvostaa omia saavutuksiaan ja suorituksiaan. Oon ehkä tajunnut, kuinka ylpeä mä saan joka tapauksessa olla itsestäni, vaikka kisoissa olis sijoitus mikä tahansa. Se että suoritan kisadieetin ja rankan treenauksen ja kapuan taas lavalle, niin on se aikamoista touhua. Niin pääkopalle, mutta myös mun kropalle. Tää laji on ollut siistiä myös just siinä mielessä, että oon oppinu kuuntelemaan kroppaani paremmin ja huomaamaan ne merkit mitä se viestittää. Ja nää ramaisevat tuntemukset kertoo mulle siitä, että nyt mun kroppa huhkii ja aika kovaa huhkiikin.

Iltapalaa.

Viimeksi intoilin siitä, että mun treeniohjelma on jälleen 5-jakoinen. Siinä samalla pistettiin kyllä koko ruokavalio uusiksi. Okei, liioittelen. Ei pistetty täysin uusiksi vaan ruokailuun tehtiin muutoksia. Sain sanoa hyvästit jokapäiväiselle aamupuurolle raejuuston kanssa. Munakkaat on jälleen back in business. Puuroa on edelleen, mutta maitotuotteet on aika minimissä. Aluksi tuli ikävä raejuustoa ja olin skeptinen kaikkea kohtaan mihin liittyi kananmuna tai valkuainen. :D Mutta onnekseni ennakkoluulot on tehty murrettaviksi ja valkuainen puuron kanssa iskee muhun sangen mainiosti! Ehkä mä oon vaan niin kaikkiruokainen, että alas menee sapuska kuin sapuska. No se on mun onni ja siitä on hyötyä tässä lajissa! :)

How do you like my green omelette? :D

Tämä dieetti on erilainen kuin viime dieetti, mutta se on ihan ymmärrettävää. Sama setti ei välttämättä toimi samalla ihmisellä kahta kertaa. Perusainekset ruokavaliossa on samat, mutta sitten on sitä hifistelyä, kikkailua ja pieniä, mutta tärkeitä muutoksia.

Kunto etenee ja paino putoaa. Paino on laskenut tasaiseen tahtiin ja se on motivoinut mua. Se motivoi siten, että uskon jälleen pääseväni rapsakkan kuntoon. Tavoitteenani on siis olla taas ihan hitsin kiree. Jos rasvaprosentti huitelis yhtä matalalla kuin viimeksi, niin olisin tyytyväinen. Tavoitteenani on myös parantaa omaa toimintaani lavalla. Lahden kisojen ja nyt menossa olevan dieetin väliin jäi niin lyhyt aika, että tiedän, ettei lihasmassassa ole tapahtunut suuria muutoksia. Tyyliin ehdin palautua edellisistä kisoista ja jo alkoi taas dieetti. Joten olen hyväksynyt faktat ja aion tosiaan keskittyä niihin asioihin joihin pystyn vaikuttamaan:

A) Kireys, rasvaprosentti
B) Lavaesiintyminen ja poseeraukset
C) Kisalook

JA yksi tärkeimmistä...

D)Asenne!

Olen asennoitunut tietoisesti niin, että pyrin ajatelemaan mahdollisimman posittivisesti kisadieetin aikana. Dieetti on vaan yksi ohimenevä ajanjakso ja sen jälkeen koittaa taas unohtumaton kisapäivä, josta riittää muisteltavaa. Musta myös tuntuu, että tuo tietoinen asennoituminen on jo ollut hyödyllistä. Tuntuu, että olen ollut jo nyt hyväntuulisempi ja kärsivällisempi kuin viime dieetillä. Etenkin kärsivällisempi! :D Nälkäkiukku ei napsahda ja elämä ei tunnu jatkuvasti dieetillä kärvistelyltä. Ja oikeasti ihan mahtavaa, jo kuukausi on takana! Muutama hassu 11 viikkoa enää! :D

Nyt vaan positiivista asennetta!:)