Aikani jahkailtua päätin mennä keväälläkin kisoihin, koska arvelin, että enemmän mua jäisi kaduttamaan jos en menisi. Sisimmässäni tiesin kyllä jo heti Lahden kisojen jälkeen, että aion kisata keväälläkin, koska olin ihan täpinöissäni koko ajatuksesta! Tein kyllä hyvän ratkaisun. Kevään kisat oli menestykäs reissu, kannatti käydä!:D
Kun päätös oli julkistettu, olin ihan virallisesti lähdössä taas kisaamaan. Siinä kohtaa katse oli jo tulevassa. Tarkoituksena oli pitää lyhyt off-season (pari kuukautta) ja ylläpitää kunto siistinä. Tammikuussa sitten strattasi lyhyt 15 viikon dieetti ja sitten sitä oltiinkin taas valmistautumassa kisoihin!
Tätä dieettiä kutsuin dieetti kakkoseksi. Vaikka syksypuolella olikin kaksi kisapäivää oli se kuitenkin sitä yhtä ja samaa dieettipötköä. Ensin 19 viikkoa Jyväskylään ja heti perään 3 dieettiviikkoa Lahteen. Yhteensä 22 viikkoa.
No tämä dieetti kakkonen vaikutti helpolta siivulta. Vaivaiset 15 viikkoa vähän ehkä kärvistellen. Sanoisin kuitenkin, että tämä dieetti oli haasteellisempi kuin edellinen. Vertasin kaikkea edelliseen dieettiin. Ton ja tän verran hiilaria oli edellisellä dieetillä ja nyt on tän ja ton verran. Näin monta aerobista ja näin monta kiloa oli tippunut jo tähän mennessä.
Dieetillä tunnelmat olivat yhtä vuoristorataa. Zemppasin ihan tietoisesti itseäni ja harjoittelin tarkoituksella positiivisia ajatuksia. Välillä oli niin mielettömän huippua ja välillä sitä vain odotti, että pääsisi jo syömään niin, että napa naukuu.
Niin eli mun piti kertoa siitä miten olen palautunut. Halusin kerrata vähän ensin mitä kaikkea ennen kisapäivää oli, jotta helpommin ymmärrettäisiin, miksi myös kisoista palautuminen voi vaatia aikaa. Kisoja ennen on siis luonnollisesti useita viikkoja kisadieettiä. Eli ei vain kisoista palautuminen, vaan kisadieetistä palautuminen, niin kuin otsikossa jo mainitsinkin.
Niin eli miten mulla meni kisojen jälkeen? Miten palauduin?
Ruokailun suhteen tuntui, että hain ja etsin sopivaa tasapainoa. Enää ei tarvitse niin sanotusti sietää nälkää, mutta en halunnut pullahtaa syöttöpossuksikaan. Ja kuitenkin pitäisi syödä riittävästi, jotta lihaskasvua pääsee tapahtumaan. Välillä annoinkin itselleni luvan vetää jäätelöä ja leipää niin, että tuli ihan kunnolla ähky. Tuntui, että tarvitsin ja ansaitsin kunnolla ääripäitä ruokailun suhteen vastapainoksi kurinalaiselle dieetille. Nyt voin kahden kuukauden jälkeen sanoa, että koen löytäneeni sopivan tasapainon arkeen. Ruokailun runko on koko ajan ollut terveellinen, mutta nyt mukaan mahtuu myös herkkupäiviä.
Oli outoa totutella ns. "normaaliin elämään". Pikkuhiljaa kroppa alkaa pehmetä kireästä kisakunnosta ja hiilarin lisäyksen myötä nestettä sitoutuu kroppaan enemmän. Peilistä ei enää kurki kisakireä mimmi ja omaan silmään tuntui, että olen lössähtänyt ihan tankiksi. :D Miten sitä oma silmä huijaakin niin kovasti.
Tässä kohtaa haluan muistuttaa, että vuoden sisään olin ollut yhteensä 37 viikkoa kisadieetillä. 37/52 eli suurimman osan vuodesta. Tähän mahtui 3 kisapäivää. Kisoihin valmistaudutaan monta viikkoa, niin onhan se loogista, että myös siitä palautuminen voi viedä useamman viikon. Tai kuukauden, tai kuukausia. Tämä on niin yksilöllistä hommaa ja muistutan, että tämä on vaan mun vinkkelistä kerrottua! :)
Yksi vuosi siälsi yhteensä 37 viikkoa kisadieettiä, kolme kisapäivää, 4 kilpailua lavalla ja muistoksi jäi 3 pystiä.
Eli olen pidemmän aikaa katsellut peilistä hyvinkin kireäksi tiivityvää kroppaa ja tottunut siihen peilikuvaan. Pikkuhiljaa alan tottua tähän ns. normaaliin elämään ja pelikuvaan. Kovasti mua on piristänyt edelleen ihmisten positiiviset kommentit ja kehut. Ja eihän ne lihakset sieltä mihinkään katoa, rasvaprosentti se siellä vaan vähän nousee. Ja hyvä niin. Kisakunnossa on ihan ok olla 7-8 rasvaprosentti, mutta arjessa se saa ollakin enemmän.
Niin, nyt olen löytänyt sellaisen sopivan tasapainon ruuan suhteen. Edelleen syön terveellisesti ja säännöllisesti. Viikonloppuna voi sitten pitää herkkuhetken ja siihen ei muuten terveellinen kokonaisuus kaadu.
Treenien suhteen kisadieetistä palautuminen on mennyt niin, että salille palasin jo heti kisojen jälkeisellä viikolla. Ai että reeni maistui! Ainoastaan flunssan vuoksi taisin vapun jälkeen olla 5 päivää poissa treeneistä.
Toissa viikolla jälkapäivänä sitten ihmettelin, kun en saanut oikein tehoja irti. Sitten tajusin, etten ole muistanut pitää kevyttä lepoviikkoa. Flunssan aheuttamia poissaoloja lukuunotamatta. Mutta jos on pää täynnä räkää ja kurkkua kipeä, niin elimistöhän ei silloin lepää samoin kuin terveenä. Niimpä päätin pitää koko loppuviikon täys lepoa salilta.
Se kannatti! Seuraavalla viikolla painelin rautojen kanssa menemään ihan liekeissä. Normaalistihan kierrätän reeniviikkoja niin, että neljä viikkoa reeniä ja viides viikko kevyt tai lepoviikko. Nyt homma rullaa samoin ja hyvin rullaakin.
Muutamia päiviä ennen kisoja otettu kuva, huhtikuun alkua.
Kuva otettu heti kisojen jälkeisellä viikolla, taisi olla jopa eka reeni kisojen jälkeen!:)
Kuva toukokuun loppupuolelta.
Ja nämä kaksi otettu tällä viikolla, kesäkuun puolessa välissä.
Fyysisesti mulla ei ole ollut ongelmia palautumisen kanssa tai ylipäätään dieetin kanssa. Mulla ei ole ollut mitään terveysongelmia kisaamisen vuoksi ja kroppa on toiminut kuin unelma kaikissa viimeistelyissä ja valmisteluissa. Tottakai kroppa siis palautuu kovasta fyysisestä kisavalmistautumisesta ja kaikki fysiologiset muutokset kehossa alkavat palautua normaaliin arki-tilaan. Sanoisinkin, että mulla nämä 2 kuukautta ovat menneet tietoisesti enemmänkin henkisen puolen palautumisena.
Kaikki se onni ja ilo, kun kova työ palkittiin, tuntui ja tuntuu edelleen hyvältä. Kisakunnosta luopuminen tuntui puolestaan hieman haikealta. Reenit pyörii kovaa ja nautin edelleen treenaamisesta. Oma silmä alkaa nähdä tämän hetken kunnon realistisesta näkökulmasta ja olen oppinut katsomaan tätä Ilonan peilikuvaa hymyillen.
Otsikon kysymykseen "miten olen palautunut kisadieetistä" voisin vastata, että pikkuhiljaa ja askel kerrallaan. :) Fiilis on hyvä ja katseet on suunnattu jo seuraaviin tavoitteisiin.
