o

o

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Here we go again!

Jokohan se pitäisi julkistaa ihan virallisesti, että kyllä sitä sittenkin lähdetään tänä vuonna kisaamaan! Instagramin seuraajat jo sen tietääkin, mutta nyt teille muillekkin tiedoksi, että kisaan seuraavan kerran syksyllä 2017. Huii, tässä on enää muutama kuukausi dieetin alkuun!

Kisalisenssi on maksettu ajallaan tammikuussa ja alustavasti dieetti alkaa kesäkuussa. Katsotaan, jos dieettiä tarvitsee vähän aikaistaa, mutta mulle itselleni sopisi oikein hyvin, jos dieetti ei olisi kovin pitkä. :D Jotenkin jännittää ihan hirmuisasti, vaikka olenhan siellä lavalla jo ehtinyt kokemusta saada. Jännittää ehkä siksi, että haluan kisakuntoni olevan kovempi kuin edellisellä kerralla. Jännittää, jos en olekaan yhtään kehittynyt. Jännittää, jos kaikki meneekin ihan penkin alle.

Samaan aikaan olen tosi innoissani. Vaikka jännitän, niin toisaalta en haluaisi luopua jännittämisestä. Jollain tapaa koen, että mulla on paineita pärjätä, koska niin kävi viime kerralla. Tottakai haluan pärjätä ja vieläpä paremmin, mutta se tässä jännittävää onkin, että en voi taata, että menestystä tulee. Kukaan ei voi tietää kuka voittaa ja mitä. Vasta lavalla ja silloinkin päätöksen tekevät tuomarit. On tämä kyllä yks hullujen laji! Lähteä nyt taas kisaamaan, vaikka mikään ei ole taattua.




Mutta sehän se tässä onkin, että menestys ei ole ainut asia, joka palkitsee. Pokaalien lisäksi palkitsevaa on nähdä oma kehitys ja suoriutua kisadieetistä, voittaa itsensä. Ja itse  todella nautin lavalla esiintymisestä, joten se on jo yksi kimalteleva muisto lisää tähän elämään.

Poikkeaahan body fitness lajeista, joissa on jokin suoritus, kuten vaikka 100m juoksu tai penkkipunnerrus. Kukaan ei kysele lavalla ollessa paljon multa nousee penkistä, eikä se oleellinen tieto body fitness kisan kannalta olekaan. Onhan fitnesskisoissakin omanlaisensa "suoritus", kun ollaan lavalla. Se on kuitenkin koko lavalla olo aika. Kuinka esiinnyt, liikut, saat asennot, miltä fysiikkasi näyttää. Ehkä se tässä viehättävää onkin, että vaikka et olisi periaatteessa paras jossain asiassa, niin silti voit pärjätä. Esimerkiksi musta ei tule varmaan koskaan kisojen isoimman lihasmassan omistavaa mimmiä, mutta ei musta tarvikaan tulla.


Kuvan nappasi Petteri Kaakinen


Ja onneksi tässä lajissa voi vähän kikkailla. Voi luoda lavalle illuusion hyödyntämällä omia vahvuuksiaan. Mietin omia vahvuuksiani ja heikkouksiani ja olen sitä mieltä, että kireys, kehon tasapainoisuus, ja esiintyminen olisivat mun vahvuudet. Kunhan saan dieetillä rasvat taas sinne 7-8% niin olisin tyytyväinen. Ja esiintyminen on musta niin kivaa, että se tavallaan tulee "luonnostaan". Tottakai mun täytyy treenata asentoja ja mulla on etuasennossa haasteena monesti mun oikea olkapää. Siellä kirraa muutamat tekijät ja niitä olenkin tässä koittanut ahkerasti venytellä ja saada yläkroppaa
symmetriseksi.

Mutta niin tässä sitä taas mennään! Nyt syön paljon ja ahnaasti. Tämä viikko oli kevyempi reeniviikko ja pyörähdin puntilla vain pari kertaa. Huomenna lähdetään sitten levänneenä takaisin rautojen pariin! :)



Motivoitunein terkuin Ilona 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti