Ruoka upposi helposti ja jossain kohtaa päivää mietin jopa, että ei tätä nyt niin paljon edes ole. Mutta kun viimeisetkin sapuskat olin illalla saanut syötyä olin eri mieltä. Vatsa oli turvonnut ja pinkeä. Olin täynnä. Se oli ihanaa. Pitkästä aikaa jopa ihan, sanoisinko, ähkyssä. Aikamoinen koettelemus se kuitenkin kropalle on, kun yks kaks lisätään reilulla kädellä polttoainetta. En kuitenkaan säikähtänyt vatsan turvotusta, sillä tiesin kokemuksesta, että se on vain hetkellistä. Aamulla pönötys oli jo laskenut.
Fitnesslajit ovat kovia lajeja fyysisen ahertamisen lisäksi päänupille. Vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja itsekuria - varsinkin kilpailuun valmistavana kautena. Välillä pitää hieman jopa sietää nälän tunnettakin. Ja kaikille tämä laji ei todellakaan sovi. Täytyy osata pitää jalat maassa.
Hiilaritankkaus teki todella hyvää psyykkeelle. Se tieto, että nyt on hiilaria isketty koneeseen antaa fysiologisten vaikutusten lisäksi mukavan lume-vaikutuksen pääkopalle. Tankkauspäivä piristi mieltä vielä entisestään ja nyt tuntuu, että jaksan paahtaa viimeiset viikot täysillä.
Tuntuu, että tällä dieetillä olen "päässyt helpolla". Aikaisemmissa postauksisa kerroinkin, että nykyinen dieetti on kaikilta osin ollut ehkäpä optimaalisin minun keholleni ja olen ollut huomattavasti energisempi. En voi varmaan tarpeeksi sanoa kuinka kiitollinen olen omasta tilanteestani. Kroppa on terve, aineenvaihdunta hyrrää ja keho on sietänyt hyvin lajin vaatimukset. Tänään olen kiitollinen terveydestä ja siitä, että voin toteuttaa lajia, joka on sopinut niin hyvin juuri minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti